SOCIAL MEDIA

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Koiran raju laihtuminen


Meille ei kuulu nyt oikein hyvää. Kohtalon koura juottaa väkijuomaa ja jokainen, joka omistaa koiran tietää, ettei mikään ole niin kurjaa kun koiran tai lapsen sairastaminen. Tuton alamäki alkoi toukokuun puolivälissä kun ulkokorvien yläosaan tuli rupea ja koira alkoi ravistamaan päätään. Hoidin korvaa paikallisesti kunnes huomasin parin päivän kuluttua, että hännän alle oli tullut ihottumaa, joka levisi kulovalkean tavoin pakaroihin ja alaselkään. Avuksi tuli taasen Rikkosen Hanna trimmerinsä kanssa: Tuton turkki trimmattiin ihan lyhyeksi lantiosta alaspäin. Tutolla on selvästi jokin ulkoilmaan liittyvä allergia, koska koira oireilee joka vuosi toukokuusta syyskuuhun iholla, anaaleilla tai nielulla. Mikään kutina koira se ei kuitenkaan ole eikä hiivakaan ole ongelma ollut koskaan eli ei kutise eikä raavi. Loppuvuodesta Tutolle tehdään allergiatestit ja mahdollisesti aloitetaan siedätyshoito, jotta tähän kesäaikaan vaivaavaan kierteeseen saataisiin helpostusta.


Kolmisen viikkoa sitten käytin Tutoa eläinlääkärissä (ei käyty Almavetissa kun Suvi ja Teppo oli lomalla) korvan takia ja samalla tarkistettiin anaalit, jotka olivat täynnä. Tulehdusta ei ollut korvissa eikä anaaleissa, joten ajattelin, että kyllä tämä tästä. Koira ei kuitenkaan jäljestänyt normaalisti vaan saattoi hukata jäljen mikä on Tutolle tosi epätavallista. Yksi keppi saattaa metsään jäädä, mutta nyt ei ollut kyse siitä: jäljestäminen oli tosi tuskaista. Pään ravistelu jatkui ja mielestäni koira oli myös laihtunut. Käytettiin Tutoa Almavetissa tämän viikon tiistaina ja huomasin, että koira on laihtunut 3. viikossa peräti 4.5 kiloa. Tutosta otettiin verikokeet, joiden tulokset olivat normaalit. Nukutuksessa korva tähystettiin, nielu tutkittiin ja anaalit tarkistettiin. Nielu oli ärtynyt ja sieltä löytyi joko paise tai kasvain, joka pitäisi poistaa kirurgisesti. Korvassakin oli vierasta materiaalia kuten heinää ja muuta kivaa- ei kuitenkaan palloja eikä leluja😏 Anaalit olivat kunnossa. Sovittiin, että patti nielusta poistetaan saman viikon lauantaina.


Aamulla menimme Almavettiin ja ensimmäisenä puntariin: herran jumala, paino oli tippunut taasen 3. päivässä 700 g eli 3. viikossa 5 kiloa😭😭 Sanonkin aamulla miehelleni silittäessäni koiraa, että mielestäni Tuto on ihan luuranko.  Eläinlääkäri Suvi Heinola järkyttyi myöskin rajusta laihtumisesta ja sanoi, ettei uskalla leikata Tutoa ennen kuin syy laihtumiseen on selvitetty. Likka pistettiin unille, vatsa ja sisäelimet ultrattiin, kurkkuun tutkittiin uudelleen. Kurkku oli ennallaan eli oli toiselta puolelta hyvin ärtynyt. Paksusuoli oli kunnossa, ohutsuoli selvästi tulehtunut. Suvi määräsi Tutolle kahden viikon antibioottikuurin, joka toivottavasti tehoaa sekä nieluun että ohutsuoleen. Parin viikon päästä on uusi aika, jolloin nielu operoidaan ellei se ole siihen mennessä parantunut.


Outoa tässä on se, että Tutolla on ollut koko ajan tosi hyvä ruokahalu eikä se ole oksentanut eikä ripuloinut muuta kuin toukokuun puolessa välissä oli neljän päivän ripuli. Jätökset ovat olleet tosi hyviä, kuin suoraan oppikirjasta. On jaksanut myös harrastaa, mutta toki ei ole pystynyt sillä tasolla suoriutumaan kuin aikaisemmin eikä ole ihme. Ruokintaa ei ollut tullut muutoksia eikä tule. Tuto oli viisi vuotta raakaruoalla, jolloin suolisto-ongelmat alkoivat. Koiralle on sopinut parhaiten matalarasvainen ja korkea kuituinen nappula eli syö nyt Britt Caren rice and rabbit:ä. Suvin kanssa juteltiin siitä, että Tuton suolisto-oireilu ei ole ihan tyypillistä IBD oireilua vaikka toki viitteitä siihen suuntaan toki on. Positiivista on se, ettei vatsasta eikä sisäelimistä löytynyt kasvaimia. Historia toistaa itseään tuon rajun laihtumisen osalta: 2,5 vuotta sitten tilanne oli sama, olen siitä tänne blogiinkin kirjoittanut. Tuolloin tosin koira ripuloi ja oksensi, joten laihtuminen oli loogista. Tuto on ollut nyt myös normaalia väsyneempi. Toivotaan, että antibiootti alkaa puremaan ja paino lähtee nousuun- nyt ei ole varaa laihtua yhtään enempää. Huoli on kova eikä se poistu ennen kuin näen itse koiran voinnissa käänteen parempaan suuntaan. 

Eläinlääkäristä kotiuduttuamme Tuto on ollut tosi vaisu, pääosin nukkunut. Kari käytti äsken Tutoa kakkalenkillä, niin koira ei jaksanut kävellä juuri yhtään eli tulivat nopeasti takaisin kotiin. Syönyt on kyllä hyvin- ruokahalu kun ei ensimmäiseksi tuolta neidolta häviä. Äsken kuittasi naapurin perhoskoirille terassilla, että hengissä ollaan, älkääs alkako kukkoilemaan siellä😂 Mikäli antibiootti alkaa tehota sekä ohutsuoleen että kurkkuun, niin muutaman päivän sisällä tilanne voi olla jo hurjan paljon parempi. Pitää lukea täältä omasta blogista meditaatioharjoituksia, ettei mieli ala laukkaamaan liikaa mitäjoseialatehoamaan- ajatuksissa😏

Tuto ja poikani koira Kara

Lisää koira-aiheisia postauksia löytyy täältä.

Blogin etusivulle pääset täältä.



2 kommenttia :

  1. Voi ei - on niin kurjaa tosiaan kun lemmikki (tai lapsi) sairastaa! <3
    Tutolle paljon rapsutuksia ja toivotaan että antibiootit tosiaan alkavat purra pikaisesti!!
    Ja emännälle voimia!!
    Itse olen niin kova aina murehtimaan ja käyn jo mielessäni läpi kaikki vaihtoehdot pahimmasta huonoimpaan ja sehän taas jo vaikuttaa koiran mielialaan laskevasti. Pitäisi osata elää hetkessä niin kuin nämä meidän ihanat nelijalkaiset osaavat! <3

    VastaaPoista