SOCIAL MEDIA

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Raudanpuute

Postaus on tehty yhteistyössä Diplomiravintoterapeutti Nina Saineen kanssa. Nina vastaa kysymyksiin postauksen lopussa. Aikaisemmin julkaistuihin yhteistyöpostauksiimme kilpirauhasesta, sokerinhimosta, lisäravinteiden käänteisistä vaikutuksista ja ravintopuutoksista ja niiden korjaamisesta löydät linkit postauksen lopusta.

Kuten usealla minun ikäisellä naisella niin myös minulla on välillä ollut matala Hb (alimmillaan 120 eli vielä viitteissä kuitenkin), jolloin työterveyslääkäri on kehoittanut syömään rautaa tablettimuodossa. Ferritiini oli viimeksi kuitenkin 60 eli ei mikään huippumatala tosin saisi se korkeampikin olla. Olen syönyt vaihtelevasti rautaa viimeisen kahden vuoden aikana lähinnä kuuriluonteisesti. Tällä hetkellä otan aamuisin heti herätessäni rautaa suihkeena ja illalla tablettina C-vitamiinin kanssa. Ruoansulatusentsyymejä pitäisi taas hankkia, jotta raudan imeytyminen tehostuisi. Minua naurattaa se, että joidenkin lääkäreiden mukaan raudanpuute on nykyään naisten uusi muotisairaus jolle saatetaan hieman naureskellakin. Mitenkähän olisi asian laita jos miehet vuotaisivat joka kuukausi verta puolet elämästään? Alettaisiinko silloin kiinnittämään asiaan huomiota enemmän ihan perusterveydenhuollossa ja puhuttaisiinko muotisairaudesta?

Olen jostakin lukenut, että usein juuri vaihdevuosi-ikäisillä naisilla todetaan raudanpuutetta. No onko ihme, jos nainen on vuotanut vajaa 40 vuotta verta joka kuukausi kuukautisten myötä😏 Joillakin naisilla kuukautiset vielä runsastuvat ja tihenevät ennen kuin ne loppuvat kokonaan mikä ei tietenkään auta asiaa. Minulla on käynyt juuri näin ja välillä ihan kauhistuttaa ajatus siitä miten paljon rautaa menetän 3. viikon välein😟 Pari vuotta sitten menkat tulivat 2. viikon välein, jolloin Hb oli jo lähellä anemian rajaa. Kaikki eivät myöskään halua ottaa hormonikierukkaa, joka vähentää vuotoja ja korjaa tältä osin ongelmaa. Vuoden kestävä imetys myös tyhjentää rautavarastot tehokkaasti. Minulla ne ovat sitten tyhjentyneet kaksikin kertaa pelkän imetyksen vuoksi, koska imetin molempia poikia yli vuoden eivätkä ne ihan nopeasti itsellään täyty ilman lisärautaa. Muistan kärsineeni synnytysten jälkeen voimakkaasta picaoireesta. Söin tuhkaa🙈 Ollessamme vanhempieni luona kylässä pyysin aina isääni paistamaan takassa makkaraa. Makkara piti paistaa IHAN mustaksi ja söin niistä vaan pelkät kuoret. Sisälmykset jätin ystävällisesti muiden syötäväksi ja kaikki olivat tietenkin hyvin innoissaan tästä😎😎 Sitä palanutta kuorta vaan oli ihan pakko saada, ihan pakko! En tietenkään tuolloin ymmärtänyt kärsiväni raudanpuutteesta tai ehkäpä ihan anemiasta- sen sijaan ymmärsin, että jostakin puutosoireesta voimakas hiilenhimo johtui. Muistan äitini kertoneen, että myös edesmenneellä Martta mummollani oli tätä hiilen himoa: hän otti takasta hiiltää ja söi sitä ihan sellaisenaan. Voi tätä meidän naisten elämää💗💗💗

Piilevän raudanpuutteen havaitseminen on vaikeaa

Raudanpuute on yleistä etenkin naisilla kuukautisten vuoksi tapahtuvan raudanmenetyksen johdosta ja se voidaan todeta verikokeilla ihan perusterveydenhuollossa. Sisätautiopin dosentin Esa Soppin mukaan perustutkimukset raudanpuutetta epäiltäessä ovat verenkuva sekä ferritiini- että transferriinireseptoripitoisuuden (P-TfR) määritys verikokeesta. Hänen mukaansa raudanpuutteen diagnoosi on jokseenkin helppoa, jos veren hemoglobiinipitoisuus on alentunut eli henkilö sairastaa anemiaa. Piilevän raudanpuutteen havaitseminen on kuitenkin vaikeampaa, koska rautavarastot saattavat huveta olemattomiin eikä verenkuvassa nähdä muutoksia. Tällöin epäily raudanpuutteesta syntyy potilaan oireiden perusteella, jotka ovat moninaisia ja voivat muistuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Raudanpuutteen oireita voi olla esimerkiksi väsymys, huimaus, heikotus, päänsärky, kalpeus, korvien humina, kielikipu, kipu niellessä, ihon kuivuminen, levottomat jalat, lihasheikkous ja lihasten kipeytyminen (menevät helposti hapoille), levottomat jalat, hiusten lähtö, hengenahdistus, hengästystyminen, heikentynyt yleiskunto, kynsien halkeilu, ruokahaluttomuus, painon nousu tai lasku ja nopeutunut syke. Myös hermostuneisuuden, masennuksen ja ahdistuksen syy voi johtua raudanpuutteesta niin uskomattomalta kuin se tuntuukin.

Tom Wideniuksen mukaan raudanpuutteen oireet ovat moninaisia ja hemoglobiini on huonoin kaikista rautamittareista koska se laskee viimeisenä. Jo paljon ennen anemiaa ilmaantuu raudanpuutteen oireita. Hemoglobiini ei kerro rautavarastoista juuri mitään koska rautavarastojen katsotaan olevan tyhjät kun seerumin ferriini on alle 30 µg/l. Tässä vaiheessa hemoglobiini on usein vielä normaali. On jossain määrin yksilöllistä millä ferritiiniarvolla alkaa esiintymään raudanpuutteen oireita ja millä ferritiinin arvolla Hb alkaa laskemaan. Hän on tavannut potilaita, joiden Hb on normaali vielä kun ferritiini on alle 10 ja potilaita, joilla Hb laskee kun ferritiini on 30. (Itselläni Hb:n ollessa 120 ferritiini oli kuitenkin 60). On siis pidettävä erillään raudanpuute ja raudanpuuteanemia. Molempien taustasyyt ovat samoja ja molemmat aiheuttavat oireita ja ovat terveydelle haitallisia, mutta raudanpuuteanemia on tietysti vakavampi juttu kun siinä on raudanpuutteen lisäksi anemia. Lisäksi on hyvä muistaa, että kaikki anemiat eivät ole aina raudanpuutetta. Sekä anemian että raudanpuutteen syy on aina selvitettävä. Edellä mainittu teksti on kopioitu suoraan sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkärinTom Wideniuksen blogista. Käy lukemassa koko teksti täältä.

ALLA ESITETTYIHIN KYSYMYKSIIN VASTAA DIPLOMIRAVINTOTERAPEUTTI NINA SAINE

Millaiset ovat raudanpuutoksen oireet?

Eri yksilöillä voi olla hyvinkin erikoisia oireita, joita ei liittäisi herkästi raudan puutokseen tai anemiaan, mutta yleisimpiä oireita on mm. väsymys, kalpeus, hengästyminen, sykkeen nousu vähäisestäkin rasituksesta, päänsäryt, ihon kuivuminen ja hilseily, kehon lämmön mataloituminen alle 36.6 asteen kainalosta mitattuna, hiustenlähtö, hiusten laadun muuttuminen, usein karkeammiksi ja levottomat jalat.

Henkisellä tasolla raudanpuutteisella saattaa olla myös masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, surun tunteita ja vihaisuutta ilman että he pääsevät oikein käsiksi siihen miksi näitä tunteita esiintyy tai miksi ne ovat niin herkässä ja voimakkaita verrattuna niiden mitättömän pienen tuntuisiin arkipäivän laukaisijoihin. Raudanpuutteisella saattaa olla myös epämääräisiä tuntemuksia siitä että kaikki ei elämässä ole hyvin ja että heillä on henkisen tuen puutetta tai he ovat muuten jotenkin oudon tyytymättömiä elämäänsä vaikka ulkoisesti kaikki vaikuttaisikin olevan ihan kunnossa. Nämä tunteisiin ja mielialaan liittyvät ongelmat saattavat hellittää kun raudanpuutosta hoidetaan oikein ja kun hoito on muutenkin riittävän kokonaisvaltaista.

Onko Suomessa erilaisia koulukuntia raudanpuutteen diagnosointiin liittyen ja millaisia virheitä diagnosoinnissa tehdään? 

Jotkut, usein lääkärit tai tarveydenhoitohenkilökunta nojaavat liiaksi pelkkään hemoglobiinin mittaukseen tai sen lisäksi nk. punasoluindekseihin. Hemoglobiini on useissa tilanteissa niin huono rautamittari että itseä hämmästyttää miksi se vieläkin tuntuu olevan se tärkein rautamittari, jota mitataan terveydenhuollossa erittäin ahkerasti. Usein hemoglobiini tosiaan säilyy aivan hyvänä vaikka raudanpuutoksen oireet olisivatkin aivan ilmeiset ja raudanpuutos löytyisikin sitten muista kokeista. Toki myös punasoluindeksestä voi päätellä paljonkin, mm. tarvetta tarkistella B-vitamiinitasoja silloinkin kun ei olla vielä menty yli tai alle viitearvojen. Lue aiheesta lisää täältä.

On myös virheellistä kiinnittää huomio pelkästään ferritiiniin. Se voi olla matala myös muista syistä kuin siksi että raudasta olisi puutetta ja se voi myös olla normaali tai korkea muista syistä kuin siksi että rautaa olisi tarpeeksi. Itselläänkin jäi aikanaan raudanpuutos havaitsematta, koska ferritiiniarvo oli korkea. Muut labrakokeet sitten paljastivat inflammaation ja kun sitä korjattiin ruokavaliolla ja ravintolisillä, ferritiiniarvo normalisoitui. 

Tosiaan, mm. elimistön hiljaa kytevä tulehdus eli inflammaatio voi nostaa ferritiiniä. Ferritiini ei ole siis yksistään luotettava rautamittari. Kun suosittelen työssäni ihmisiä mittaamaan rauta-arvonsa, suosittelen ferritiinin lisäksi mittaamaan myös transferriinireseptorit (TfR), seerumin raudan (S-Fe) ja transferriin saturaation (TrFeSat). Jälkimmäiseen kuuluu osatutkimuksena myös tuo em. seerumin rauta, joten jos maksaa itse tutkimuksensa, mittaamalla TrFeSat välttyy maksamasta erikseen turhaan seerumin raudan mittaamisesta. 

Ennen kokeita on hyvä olla vähintään viikko, mielummin kaksikin ilman rautavalmisteita. Jos labrakokeen edessä on pieni f-kirjain, se merkitsee että kokeeseen pitää mennä paastossa eli on hyvä olla syömättä 10-12 tuntia ennen koetta. Labrakokeiden tuloksissa on myös erittäin tärkeä huomioida, että rauta-arvojen viitearvot ovat erittäin laajat, joten ei kannata vetää suoraa johtopäätöstä siitä jos tulokset sijoittuvat viitearvoihin. Saatat silti tarvita rautalisää. Toisaalta jos vain ferritiini on alakanttinen, mutta muut arvot ovat hyvät, se ei välttämättä lainkaan kerrokaan rautalisän tarpeesta ja tässä kohden tehdään nykyään paljon virhearvioita! Rautaa voi saada myös liikaa ja se voi olla silloin elimistölle haitaksi. 
Alakanttinen ferritiini voi liittyä mm. elimistön huonontuneeseen kykyyn poistaa ylimääräistä estrogeenia tai mm. liikaan kuparin kertymiseen varsinkin sen inaktiivisessa muodossa, samoin sinkin ja kuparin epätasapainotilaan ja maksan ongelmiin tuottaa kuparia sitovaa proteiinia keruloplasmiinia.

Raudanpuutosta diagnosoidessa on myös tärkeä ottaa huomioon kokonaisuus ja oireet ja miettiä mistä raudanpuutos juuri kyseisen ihmisen kohdalla mahdollisesti johtuu ja ennen kaikkea mitä muuta elämässä ja kropassa on samanaikaisesti meneillään.  Raudanpuutehan voi johtua monenlaisesta syystä. Ehkä ruokavaliossa ei ole rautaa tarpeeksi. Ehkä sitä on menetetty mm. onnettomuudessa, leikkauksessa, synnytyksessä tai kuukautisvuotojen takia. Ehkä ruokavaliossa tai ravintolisäohjelmassa on liikaa raudan imeytymistä haittaavia tekijöitä. Ehkä ruoansulatus ja suolisto on huonossa jamassa tai ehkä on lääkityksiä, jotka on raudanpuutoksen takana.

Mikä usein jätetään huomiotta on se, että jos ihmiselle on kehittynyt raudanpuutos, silloin hänellä voi mitä suurella todennäköisyydellä esiintyä myös muita ravintopuutoksia ja nämä tulisi ottaa huomioon. On myös tärkeää pyrkiä poissulkemaan muita mahdollisia tekijöitä raudanpuutoksen oireilun taustalla. Raudanpuutoksen lisäksi voi myös olla muutakin, joka vaatii yhtäaikaista huomiota. Niin kliseistä kun se onkin, olemme kokonaisuuksia. Raudanpuutos voi olla hidasta korjata, mutta jos oireet eivät häviä tai ne eivät häviä riittävästi, tulisi selvittää mitä muutakin voi olla epätasapainossa.

On olemassa myös koulukunta jonka mielestä lähes kellään ei ole raudanpuutetta vaan kaikki liittyy muihin asioihin, kuten magnesiumin puutteeseen. On kuitenkin huomioitava että kun kokonaisuus on otettu riittävästi huomioon (toki, kyllä myös mm. magnesiumin puute), moni kuitenkin hyötyy merkittävästi rautavalmisteiden käytöstä ja on aivan ilmeistä että rautaa on liian vähän kehossa silloin kun sitä on poistunut verenvuodon kautta isoja määriä tai kun sitä ei saa ruoasta tarpeeksi tai kun sitä ei imeydy riittävästi.

Kun näitä ”koulukuntaeroja” tarkastelee niin kritiikkiä ”magnesiumlaisillekin” on ja itse olen sitä mieltä että usein magensiumia merkityksellisempikin kivennäisaine on kalium ja usein magnesiumin pitkäaikainen runsas tankkaaminen tuo epätasapainotilaa kaliumin ja joskus myös kalsiumin suhteen. Tässä mielipiteessäni en ole mitenkään yksin. Sekä magnesiumin, kaliumin, että joskus myös kalsiumin puute voi muuten myös olla oireilun suhteen osin samankaltaista raudanpuutoksen oireilun kanssa.

Miten hapoton maha voi liittyä raudan imeytymiseen? Mitkä asiat aiheuttavat hapotonta mahaa?

Riittävä ja oikea-aikainen suolahapon muodostuminen mahalaukussa on tärkeää, jotta ruoan proteiinirakenteet alkavat sulamaan ja jotta suolahappo voi aktivoida mahalaukun seinämästä erittyvästä pepsinogeenista pepsiinientsyymiä, joka niinikään sulattaa proteiinia. Rauta on ruoassamme merkittävässä määrin sitoutuneena proteiinirakenteisiin, joten jos proteiini sulaa huonosti, saamme rautaakin vähemmän kuin voisimme potentiaalisesti ravinnostamme saada.

Suolahapon ja pepsiinin lisäksi on myös muita proteiinia sulattavia entsyymejä, kuten useantyyppiset haiman ja ohutsuolen limakalvon tuottamat proteiinit. Tämän vuoksi ruoansulatuksen tulee kaiken kaikkiaan olla hyvässä kunnossa, jotta rauta ja muutkin ravintoaineet pystytään kunnolla hyödyntämään. Ruoansulatusongelmien yhteydessä ilmenee usein myös suolen seinämän huonokuntoisuutta ja ärsytystiloja ja tämäkin haittaa ravintoaineiden imeytymistä.

Hapotonta mahaa aiheuttaa mm. atrofinen gastriitti, joka on tila joka surkastuttaa mahalaukun seinämää. Sama tila on yhteydessä myös krooniseen B12-vitamiinin puutokseen, jota hoidetaan pistoshoidolla. B12-vitamiinin puute liittyy myös anemiaan ja raudanpuutokseen. 

Jotkut lääkitykset, etenkin happosalpaajat aiheuttavat hapotonta mahaa. Koska toisin kuin mm. pätevän koulutuksen saaneilla ravitsemusasiantuntijoilla ja funktionaalisilla lääkäreillä, peruslääketieteessä ei ole usein riittävästi ymmärrystä ja osaamista puuttua tehokkaasti närästys- ja refluksiongelmiin ja vatsan limakalvo-ongelmiin, happosalpaajia syödään ihan tolkuttomasti, jopa vuosikymmeniä. Tästä seuraa mm. kroonisia suolistotulehduksia kuten ohutsuolen bakteeriliikakasvua (oireet diagnosoidaan usein ärtyneen suolen oireyhtymäksi), vakavia ravintopuutoksia ja monenlaisia kroonisia suolistovaivoja. Ravintopuutokset poikivat terveysongelmia hyvin laajalti kehoon ja mieleenkin. Hyviä ja turvallisia apuja närästykseen ja mahasuolikanavan limakalvovaurioihin ovat mm. sinkkikarnosiini, glutamiiniaminohappo, piihappogeeli, A-vitamiini ja rasvahapoista mm. kalaöljy, tyrniöljy ja purasruohoöljy.

Stressi ja erilaiset rasitustilat ja myöskin ikääntyminen ovat yleisimpiä syitä liian vähäiseen mahahapon erittymiseen ja muutenkin heikkoon ruoansulatukseen. 

On myös hyvä pistää merkille, että närästys ei ole läheskään aina merkki siitä että mahahappoa erittyisi liikaa vaan yleisimmin silloin sitä paradoksaalisesti usein erittyykin liian vähän tai väärään aikaan tai sitten vatsaontelon kasvanut paine mm. lihavuuden tai suoliston sisältämän massan tai kaasujen vuoksi painaa mahalaukkua ylöspäin, jolloin sieltä pääsee herkemmin purkautumaan hapanta sisältöä ylös ruokatorveen. Joskus närästyksen syynä on liian löysä vatsalaukun sulkijalihas tai palleatyrä. Nämäkin syyt ovat usein lähtöisin vatsaotelon kasvaneesta paineesta ja ilmenevät henkilöillä, joilla on tällaisiin ongelmiin perittynä jo valmiiksi rakenteellisia heikkouksia.

Myös haiman ja sappirakon erilaiset sairaudentilat voivat vaikeuttaa ruoansulatusta. Lääkäriin on aina mentävä jos ilmenee kovaa yhtäkkistä kipua ja silloin on mentävä lääkäriin nopeasti. Lääkäriin on hakeuduttava myös jos ulosteet kelluvat, on pitkään ripulia tai ummetusta, kipuilua, jos uloste on kovin keltaista, limaista, mustaa (tosin mm. mustikka, lakritsi ja rautavalmisteet voivat värjätä ulosteen tummaksi), veristä tai harmaata. Joskus pitkään akuutti tai pitkään jatkunut lievä verenvuoto suolistosta johtaa raudanpuutokseen. Joskus syynä voi olla myös esimerkiksi munuaissairaus, jossa verisoluja suodattuu virheellisesti virtsan mukana ulos kehosta. Raudanpuutos on yleistä henkilöillä, joilla on erityyppisiä mahasuolikanavan vaivoja ja sairauksia.


Miten raudanpuute ja kilpirauhasen vajaatoiminta liittyvät toisiinsa?

1) Riittävä määrä rautaa tarvitaan kilpirauhashormonien tuotannossa.

2) Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä ei voi nostaa lääkitystään riittävälle hoitotasolle, jos hänellä on raudanpuutos. Tämä johtuu siitä että rauta kuljettaa happea soluille ja solujen hapenkulutus lisääntyy kun elimistön aineenvaihdunta ja energiantuotanto saatetaan kilpirauhaslääkityksellä normaalille tasolle. Jos hapen kuljetinta, rautaa puuttuu, tilanne on ikään kuin sellainen, että ruuhkaisesta liikenteestä puuttuu autoja, takseja ja busseja ja siksi olemassaolevat ajoneuvot ajavat ylinopeutta saadakseen kuljetettavansa perille. Sydän joutuu siis tekemään enemmän töitä ja mm. kiihdyttämään sykettä jos kilpirauhaspotilaalla on raudan puutos ja annosta yritetään nostaa. Tilanne tosin usein tulkitaan liikatoiminnaksi, vaikka elimistön lämpötila ei olisikaan kohonnut, eikä mm. T3v-arvo ole yli viitteiden. Kilpirauhaslääkkeen liika-annostelu ja raudanpuutoksesta johtuva sykkeen nousu on siis osattava erottaa toisistaan. Raudan puutos on diagnosoitava ja korjattava ensin ja vasta sitten kilpirauhaslääkitys voidaan nostaa sopivalle annostukselle, käytetään sitten mitä tahansa lääkitystä: Thyroxinia, eläinperäisiä, T3:a tai jotakin näiden yhdistelmistä. Lue lisää aiheesta täältä.




3. Sekä kilpirauhasen vajaatoimintaan, että raudanpuutokseen liittyy usein krooninen ruoansulatuksen heikkous. Sitä, oliko ensin muna vai kana voi olla joskus vaikea päätellä, mutta tärkeää on joka tapauksessa varmistaa sekä riittävä kilpirauhashormonien, että raudan saanti ja miettiä mitä kaikkea heikentyneen ruoansulatuksen taustalla voi olla ja miten asiaa voi hoitaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tyhmäähän sitä rautaa on syödä maailman hamaan tappiin asti jos on löydettävissä ja korjattavissa syyt miksi rautatasot ovat alentuneet. Kilpirauhasen vajaatoiminta on voinut hidastaa ruoansulatusta, saatetaan tarvita esim. hoitoja, esim. kohdun limakalvokäsittely ja joskus jopa kohdun poisto, erilaisia lääkityksiä, elämäntapamuutoksia, ravintoterapiaa tms.

Minkälaista ruokavaliota suosittelet raudanpuutteesta kärsiville?

Ruokavalio on tietenkin aina yksilöllinen juttu ja riippuu ihmisen kokonaistilanteesta ja jossakin määrin myös ruokamieltymyksistä. Usein riittää kun lisätään hyviä elementtejä ja vähennetään huonompia. Joskus esim. allergiaa, intoleranssia tai vaikkapa suolisto-ongelmaa aiheuttavia ruoka-aineita pitää poistaa pysyvästi. Usein raudanpuutoksen taustalla ravitsemuksellisesti voi olla esim. gluteenin tai maitoproteiinin sopimattomuus tai se että maitotuotteita käytetään niin paljon ja usein että niiden sisältämä kalsium estää rautaa imeytymästä. Yleisiä ravintopuutoksia aiheuttaa myös erityisen epäterveellinen ja ravintoköyhä ruokavalio tai alisyöminen kulutukseen nähden. Rautapitoisia ruokia on mm. liha, maksaruoat, punajuuri, pinaatti ja nokkonen. C-vitamiinipitoiset ruoat auttavat raudan imeytymistä. Koska ruoansulatuksella ja suolistolla on raudan(kin) suhteen niin suuri merkitys, sellainen ruokavalio joka aiheuttaa mahdollisimman vähän erilaisia mahasuolikanavan oireita on tietenkin suositeltavaa.

Mitä muita ravintolisiä suosittelet raudanpuutteessa raudan lisäksi ja millä annostuksella?

Annostuksetkin ovat toki yksilöllisiä, mutta usein hyvä yleisvalmiste on riittävän laadukas monivitamiini. Omille asiakkaille suosittelen aluksi usein ulkomailta tilattavia erityisvalmisteita ja myöhemmin voidaan siirtyä pienempiä pitoisuuksia sisältäviin mahdollisimman luonnollisessa muodossa oleviin monivitamiinivalmisteisiin, joita saa Suomenkin markkinoilta. B- ja C-vitamiinit ovat raudan kannalta tärkeitä, mutta niin ovat myös monet hivenaineista kuten sinkki ja kupari. B-vitamiinien suhteen on hyvä lähtökohtaisesti käyttää mahdollisimman luonnollisia valmisteita, kuten oluthiivapohjaisia valmisteita tai valmisteita joissa B-vitamiinit ovat aktiivisessa muodossa. Erityisesti B12, B9, ja B6 ovat tärkeitä. Verenmuodostuksen kannalta ravitsemus kokonaisuudessaan on hyvin merkityksellinen.

Joskus raudanpuutoksen kannalta ensimmäinen ja tärkein ravintolisä on laajakirjoinen ruoansulatusentsyymivalmiste ja toisinaan tarvitaan suolahapon tuotantoa tukemaan myös suolahappolisää varsinkin aterioille, jotka sisältävät paljon proteiinia, etenkin punaista lihaa, joka sulaa usein hyväkuntoisillakin heikommin kuin esimerkiksi kana ja kala. Myös kasviperäiset proteiinilähteet kuten palkokasvit ja viljat saattavat sulaa huonosti.

Rautavalmisteissa itsessäänkin on eroja ja niiden ohella voidaan käyttää myös mm. laktoferriini- tai ternimaitovalmisteita (niille, joille maitotuotteet käyvät) tai esim. nokkosuutetta. En tiedä onko jossain jo saatavilla kapseloitua pakastekuivattua luomumaksaa, mutta sellainen olisi hyvä tuote niille, jotka eivät pidä maksaruokien mausta. Rautavalmisteista monilla miedot aminohappokelatoidut tai nestemuotoiset luontaistuotekaupan rautavalmisteet sopivat paremmin kuin apteekien valmisteet, joista monet saavat vatsansa kipeiksi tai ummetusta, mutta toisilla taas rautaa nostaa parhaiten apteekin nk. kolmen arvoinen rauta. Rauta on hyvä ottaa aamusta ennen kuin raudan imeytymistä estävän hepsidiiniproteiinin kohoamista. Lue lisää aiheestä täältä.


Seuraava yhteistyöpostauksemme aihe on sympaattisen hermoston yliaktiivisuus, joka vaivaa nykyajan ihmisiä ihan epidemian lailla.

LINKIT AIEMPIIN NINAN KANSSA KIRJOITETTUIHIN POSTAUKSIIN:

Lisäravinteiden käänteiset vaikutukset:

Sokerinhimo- mistä se johtuu ja voiko sille tehdä jotakin?:

Voihan kilpirauhanen:

Ravintopuutokset ja niiden korjaaminen:


Blogin muita terveysaiheisia postauksia ja ruokaohjeita pääset lukemaan täältä.



Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa

Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Testissä Neurosonic mobiilipatja

Sain kuukaudeksi testiin Neurosonicin korkeatehoisen mobiilipatjan, jota meidän koko perhe on testannut- siis ihan koko perhe saksanpaimenkoirat mukaanlukien😁 Olin todella kiinnostunut tuotteesta, koska olin lukenut matalataajuisen värähtelyn vaikutuksista hermostoon ja aineenvaihduntaan. Teknologia on kehitetty erityisesti autonomisen hermoston yliaktiivisuuden ja stressitilan lievitykseen. Sen luvataan lisäävän selkesti syvän unen jaksoja sekä REM-unta. Sillä on myös kipua vähentäviä vaikutuksia ja urheilijat käyttävät sitä elimistön aktivointiin ennen treenejä ja treenien jälkeen palautumiseen. Neurosonic matalataajuushoidon myötä autonomisen hermoston toiminta tasapainottuu, sympaattinen toiminta laskee ja parasympaattinen kasvaa. Eli kun parasympaattinen toiminta lisääntyy, elimistö rentoutuu.
Neuronic laitteita useita erilaisia: mobiilipatja, divaani, tuoli ja sänky. Kaikkia laitteita saa joko matala- tai korkeatehoisina. Korkeatehoista laitetta suositellaan aktiiviliikkujille, urheilijoille, diabeetikoille, liikuntarajoitteisille sekä ylipainosta kärsiville sillä se vaikuttaa tehokkaammin aineenvaihduntaan, nestekiertoon, kipuihin, lihasjännitykseen, lihasväsymykseen ja palautumiseen. Kaikkia tuotteita ohjataan langattomasti mobiiliapplikaatiolla, jonka avulla voi valita mieleisen ohjelma-alueen rentoutukseen, aktivointiin tai palautumiseen. Kaikissa laitteissa käytetään samantyyppistä tekniikkaa ja ohjelmat ovat samat. Käyttö on todella helppoa patjan mukana tulevan tabletin myötä, josta ohjelma, ohjelman pituus ja teho valitaan tabletin näyttöä napauttamalla.
Kokemuksia Neurosonic mobiilipatjasta
Aloittaessani käyttämään patjaa päivittäin vähintään kerran päivässä kärsin ajoittaisesta huonounisuudesta mikä tietty aiheutti väsymystä päiväsaikaan. Viime vuosi oli melko raskas ja tekemistä (mukavaa sellaista kuitenkin) oli liikaa eli olin stressaantunut. Kun olin käyttänyt patjaa säännöllisesti viikon ajan, aloin nukkumaan sikeästi, jonka myötä väsymyksen tunne katosi lähes kokonaan. Rintarangassani fasetit menevät helposti lukkoon, mikä tekee paineentunnetta rintarankaan. Rintaranka on nyt pysynyt hyvin auki eikä siinä ole viimeisen kuukauden aikana ollut mitään tuntemuksia. Kuntosalilla olen saanut lisätä vähän joka laitteeseen painoja ja juoksulenkkien jälkeen palautuminen on ollut selvästi nopeampaa. Suurimmat vaikutukset ovat kuitenkin olleet minun tapauksessani unen laadussa, ehdottomasti. Unella on valtava vaikutus hyvinvointiin, palautumiseen ja terveyteen eikä sitä voi korvata millään muulla vaikka eläisi kuinka terveellisesti. 
Otan usein aamulla 25:n minuutin pituisen aktivoivan ohjelman. Samalla kun makaan patjalla, teen mieltä virittävän meditaatioharjoituksen. Olen kytkenyt kuulokkeet patjan mukana tulleeseen tablettiin, jonka kautta kuuntelen rentouttavaa musiikkia. Illalla otan usein 25:n minuutin rentouttavan ohjelman, jonka aikana teen kiitollisuus meditaation mielessäni. Ohjelmissa on eri pituuksia, joten mikäli aikaa on niukemmin, otan hieman lyhyemmän ohjelman. Palauttavan ohjelman otan yleensä juoksulenkin jälkeen ja usein luen jotakin sen aikana. Matalataajuushoitojen myötä olen muutoinkin kiinnittänyt huomiota stressin vähentämiseen: olen karsinut isolla kädellä elämästäni sellaisia asioita, joita ei ole pakko tehdä. 

Nuorempi poikani, 18-vuotias Noppa, on ottanut aktivoivia hoitoja ennen kuntosalitreeniä ja juoksulenkkiä sekä treenien jälkeen palauttavia. Hänen kokemuksensa mukaan salitreeni kulkee huomattavasti helpommin mikäli ottaa aktivoinnin ennen treeniä ja palautuksen treenin jälkeen. Hän on hyvin vaikuttunut patjan tehosta ja hän painostaa minua ostamaan hänelle oman patjan siinä vaiheessa kun hän muuttaa pois kotoa😏 Myös Noppa on huomannut yöuniensa syventyneen patjan käytön myötä: yleensä rentouttavan ohjelman aikana hän nukahtaa jo patjalle, josta siirtyy sitten omaan sänkyyn nukkumaan.
Mieheni Kari on aktiivigolfari, jonka olkapää leikattiin alkuvuodesta. Hän suhtautui tuotteeseen aluksi hyvin epäluuloisesti tyyliin meille-ei-sitten-tule-mitään-hierontatuolinrohjaketta-nurkkiin-pyörimään. Vakuutin hänelle, ettei kyseessä ole hierontatuolin tyyppinen tuote ja kuulleessaan toimintamekanismin ja sen miten urheilijat käyttävät tuotetta, hänkin kiinnostui testaamaan patjaa päivittäin. Yöuni on myös hänen tapauksessaan syventynyt. Tänä vuonna myöskään alaselkä ei ole vaivannut aikaisempien vuosien tapaan. Vanhin poikani Allu on pesäpalloilija, joka asuu jo omassa asunnossaan. Hän on testannut patjaa pari kertaa, mutta valitettavasti testaaminen keskeytyi juuri leikatun ja kuntoutuneen nilkan uuden vamman vuoksi. Nilkka leikataan lähipäivinä uudelleen, joten hänen osaltaan testaaminen on jäänyt pahasti kesken. Myös isäni ja äitini testasivat patjaa kolmen päivän aikana ja kokivat hyötyvänsä sen käytöstä. Molemmat heistä nukkuivat selvästi paremmin jo kahden hoidon jälkeen. He ovat vuokranneet patjan itselleen kuukaudeksi ja harkitsevat vakavasti oman patjan hankkimista vuokraamisen jälkeen.

Eräänä päivänä ihmettelin missä perskärpäseni eli saksanpaimenkoiramme Tuto on. Löysin Neidon hyvin rentoutuneissa fiiliksissä kuorsaamassa patjan päällä. Laitoin patjan päälle ja alkuihmettelyn jälkeen kuorsaaminen yltyi entisestään. Tämän Neitin kohdalla kannattaa varoa kaikkia aktivoivia ohjelmia ja keskittyä ainostaan rentoutumiseen😉😉 Myös poikani saksanpaimenkoira vauveliini Kara nukkuu välillä vatsani päällä kun otan hoitoa. Pari viikkoa sitten oli aika koominen tilanne kun äitini oli ottamassa palauttavaa hoitoa patjalla. Oli kuulemma ollut aika tiivis tunnelma, kun Kara oli maannut puolittain äitini vatsanpäällä ja Tuto oli vallannut jalkopään- äitini oli sitten ollut siellä jossakin jotenkin😎😂😍
Mobiilipatja taittuu keskeltä ja on helposti siirrettävissä paikasta toiseen. Patja tulee laittaa pehmeälle alustalle, jotta se toimii optimaalisesti. Meillä patja on ollut vierashuoneen moottorisängyn päällä, josta se on ollut helppo taittaa sängyn viereen lattialle. Tarvittaessa voin laittaa sängyn istumasentoon ja vaikkapa kirjoittaa samalla kun otan hoitoa. Yleensä kuitenkin rentoudun patjalla silmät suljettuna. Tällä hetkellä näyttää siltä, että patja jää meille vakituisesti asumaan, joten tulen kirjoittamaan jatkossakin aiheesta lisää. Otathan minuun yhteyttä mikäli haluat testata patjaa ennen ostopäätöksen tekemistä. Asumme Jyväskylässä.

HUOM! ALEKOODI BLOGIN LUKIJOILLE
Blogin lukija saa KUTSUVAPAUTEENALE alennuskoodilla verkkokaupassa tapahtuvasta suorasta laiteostosta 120€ alennuksen. 

Täältä voit lukea lisää testaamastamme mobiilipatjasta.


Lisää tietoa tuotteista löydät täältä.



Kaupallinen yhteistyö: Neurosonic Finland

Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa
Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. 
Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.
Täältä löydät blogin terveellisiä ruokaohjeita.

Saksanpaimenkoiralla patti nielussa ja nielurisaleikkaus

Tänään oli se päivä, jolloin Tuton nielu leikataan mikäli nielurisassa oleva patti, paise tai kasvain ei ole hävinnyt 2 viikon antibioottikuurilla. Kuuri määrättiin sekä ohutsuolentulehduksen että nielumuutoksen hoitoon. Kirjoitin pari viikkoa sitten koiran rajusta laihtumisesta, postauksen voit lukea täältä. Vaikka tällä hetkellä olenkin asian suhteen aika väsynyt ja huolissani, kirjoitan nyt kuitenkin tämän postauksen koska moni ihminen odottaa tietoa siitä mitä Tutolle kuuluu. Pääsen tällä tavalla paljon helpommalla. Suonette anteeksi mikäli teksti on normaalia sekavampaa😏 Eilisillasta asti ollaan mieheni kanssa jännitetty hullun lailla tätä aamua ja fiilikset ovat vaihdelleet hermostuneisuudesta suruun ja huoleen eikä kyyneleiltäkään ole vältytty.

Heti abkuurin aloittamisen jälkeen Tuto piristyi ihan silmissä. Toi ulkona palloa ja tarjosi tottista ja tekemistä. Mielestäni painoakin alkoi tulla jo lisää. Ruokahalu on koko ajan ollut tosi hyvä. Poikani saksanpaimenkoiran Karan kanssakin jaksoi touhuta eikä ollut yhtään hermostuneen oloinen. Päänravistelu kuitenkin jatkui, karvaa lähti ihan karisemalla ja välillä koira rapsutti kaulaansa. Selkesti kipeän oloinen ei kuitenkaan ollut, välillä vähän vaisu. Välillä ei saanut hajua matolla olevasta makkaranpalasta, välillä taas sai. Eli jos joku oli varmaa, niin ainakin se, ettei hajuaisti toiminut normaalisti.


Aamulla Almavettiin saapuessamme menimme heti puntariin. Painoa oli tullut lisää 1,4 kg kahdessa viikossa. Mielestäni tosi vähän, mutta suunta oli ylöspäin. Suvi tutki Tuton ennen nukutuspiikin laittoa ja totesi koiran olevan edelleen laiha ja ennenkaikkea tosi kuiva. Turkin lähtö ei näyttänyt myöskään ihan normaalilta- silti karva kuitenkin kiiltää. Verikokeita on otettu ja tulokset ovat olleet ihan (haima-arvot, b12, foolihappo suuri verenkuva jne) normaalit. Sovimme Suvin kanssa, että mikäli abkuurin myötä patti on hävinnyt, niin nielurisat säästetään. Mikäli ei, molemmat risat poistetaan. Tuto nukahti ja menimme Karin kanssa läheiseen ostoskeskukseen kahville. Toivoimme tietenkin, että pian Almavetista soitetaan, ettei koiraa tarvitse leikata ja pääsemme kotiin. Soittoa ei kuulunut ja minuutit matelivat. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin mieheni todella huolestuneena, kumpikaan ei puhunut sanaakaan. 


Viimein Suvi soitti ja kertoi, että patti oli ollut edelleen nielussa ja molemmat risat oli poistettu. Menimme välittömästi klinikalle, jossa Tuto oli vielä täydessä unessa. Suvin mukaan patti ei näyttänyt huolestuttavalta, mutta se nielurisa jossa se patti oli, vuoti huomattavasti enemmän verta eli jotakin siellä kudoksissa on meneillään. Patti perkele lähetettiin patologille ja tuloksia on odotettavissa viikon sisällä. Eli ainakin vielä viikko pitää jännittää tuloksia- tässähän tämä lomaa meneekin mukavasti. Lomasta viis, tärkeintä on tietenkin saada akka kuntoon.

Suvin kanssa pohdimme sitä, että todennäköisesti nielu on vaivannut koiraa jo viime heinäkuusta asti, jolloin se tulehtui ensimmäisen kerran. Huhtikuussa nielu oli kylläkin kunnossa kun yläposkihammas poistettiin. Päänravistelu ja nenänkäyttöongelmat jäljellä alkoivat samoihin aikohin eli toukokuussa. Kesäkuussa koira vielä kuitenkin pystyi jäljestämään, heinäkuun alussa enää ei vaikka kovasti raukka yritti. Ja se jos joku on varmaa, niin kivut ovat todennäköisesti olleet aikamoiset koko kesän ajan. Se todennäköisesti aiheutti ohutsuolentulehduksen ja kovan karvanlähdön. Laihtuminen on taas johtunut ohutsuolentulehduksesta vaikka koira ei olekaan oksentanut eikä ripuloinut. Kotiin tullessamme Tuto söi heti ihan hyvällä ruokahalulla ja on nyt muutaman tunnin ajan nukkunut. Viikonlopun ajan pitää olla todella tarkkana, ettei nielusta ala vuotamaan verta- tässä tapauksessa koira pitää nukuttaa uudelleen. Pidetäänhän kaikki Tuto rakkaalle peukkuja, ettei patti olisi pahanlaatuinen vaan koira saisi olla loppu kesän terveenä- jos joku on sen ansainnut, niin se on Tuto💗💗

Loppukevennyksenä surulliseen postaukseen alla oleva video poikani Kara koirasta, jolla lähtee aina vähän lapasesta kun pääsee mummulaan riehumaan😂😂😂


Lisää koira-aiheisia postauksia löytyy täältä.

Blogin etusivulle pääset täältä.



keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Kun liikunnasta tulee pakkomielle


Tehtiin taas Nopan kanssa tunnin pituinen juoksulenkki- hiki virtasi tässä helteessa vaikka ajoitettiinkin lenkki iltaan. Tällä kertaa aloitettiin tarpeeksi kevyesti ja sen myötä aineenvaihdunta pääsi mukavasti mukaan ja hikoilu oli sen mukaista. Pikku hiljaa on oma juoksukunto alkanut nousta "vanhojen kunnon aikojen tasolle" (no ehkä oli hieman ylioptimistinen ajatus) enkä enää puuskuta niin kovasti tuon Adoniksen perässä kun alkukesästä😎😂 Lisäksi olen alkanut pitää pääni siinä etten lähde mukaan liian kovatahtiseen juoksuun vaan heikoimman mukaan edetään ja tarvittaessa Noppa tekee spurtteja ja odottelee minua sitten jossakin tienmutkassa. Ihan ensikertalainen en ole tässä juoksuasiassa: olen juossut "koko ikäni" ja opiskeluaikoina tuli juostua yksi marathonikin. Nuorempana on tullut juostua myös pikamatkoja. Viime vuosina selkä ei ole oikein kestänyt juoksemista, joten olen tehnyt koiran kanssa pitkiä kävelylenkkejä, mutta eihän se sama ole. Kun on joskus päässyt juoksemisen makuun, on hyvin vaikea saada samoja enforfineja yhtään mistään muusta liikunnasta!



Jo pienenä likkana juoksin paljon! Usein koulun jälkeen vaihdoin verkkarit jalkaan ja heitin kympin juoksulenkin lähi purunradalla. Yleensä pakotin, uhkailin tai lahjoin myös pikkuveljeni mukaan, isää sen sijaan ei tarvinnut paljoa houkutella. Äiti polki usein pyörällä vierelläni. Muutoinkin meidän perheessa urheiltiin paljon ja oli ihan itsestään selvää, että koko perhe liikkui päivittäin. Urheilemaan ei kuitenkaan painostettu, kyllä se kipinä lähti ihan omasta itsestä. Minulla oli ihan valtava tarve liikkua. Juoksemisen lisäksi myös tanssin, voimistelin, pelasin lentopalloa jne. eli olin koko ajan liikkeessä. 

Nuorena rakastin juoksemista ja sen aiheuttamaa endorfiiniryöppyä. Juokseminen oli myös osa painonhallintaa: halusin lihaksikkaan ja rasvattoman kropan ja tiesin, että pitkät lenkit kuluttivat hurjasti kaloreita ja vilkastuttivat aineenvaihduntaa useita tunteja lenkin jälkeenkin. Päästessäni opiskelemaan Vaasan yliopistoon alkoivat lenkit pidentyä. Aloin juoksemaan Vaasan Vasaman naismarathoonareiden kanssa pitkiä lenkkejä ja löysin samanhenkisiä ihmisiä. Juoksin lähes päivittäin ja alle tunnin pituisia lenkkejä en tehnyt koskaan. Välillä keho antoi merkkejä ylirasituksesta, mutta en ymmärtänyt mistä on kysymys. Päästessani opiskelemaan toista tutkintoa liikuntatieteelliseen tiedekuntaan ympärilläni oli aamusta iltaan urheilevia ja todella kova kuntoisia ihmisiä. Juokseminen ja muu liikunnan harrastaminen lisääntyi entisestään ja pidin täysin normaalina sitä, että liikuin päivittäin 2-4 tuntia päivässä. Vieläpä aika kovalla teholla. Myös kaikki lähimmät ystäväni harrastivat erittäin paljon liikuntaa. Tässä vaiheessa juokseminen alkoi muuttua pakonomaiseksi: en pitänyt enää lepopäiviä ja saatoin juosta kaksikin kertaa päivässä. Suunnittelin kaikki menoni siten, että pääsen joka päivä juoksemaan edes kerran.

Addiktioni juoksemiseen näkyi monella tapaa arjessa: yksi mieleenpainuvimmista asioista oli se, että lähdin lenkille juuri ennen kuin kihlajaiseni alkoivat🙈😆 Tullessani lenkiltä, vieraat olivat saapuneet ja odottivat, että morsian tulisi suihkusta. Olin nukkunut aamulla pommiin, mutta lenkin väliin jättäminen ei ollut edes vaihtoehto. 

 Elettiin vuotta 1995 kun jouduin "lopettamaan" juoksemisen 25-vuotiaana iskias oireiden takia enkä ihmettele sitä yhtään näin jälkikäteen: juoksin aivan liikaa, en pitänyt lepopäiviä ja söin liian vähän. Jäin totaalisesti koukkuun pitkien matkojen endorfiiniryöppyyn ja halusin vaan juosta koko ajan pidempään, kauemmin, kauemmaksi. Olin koukussa. Ajanpuute ei ollut ongelma: mikäli minulla oli kiire päivä yliopistolla tai töissä, niin heräsin jo viideltä juoksemaan 1,5 tuntia. Helpostihan sitä ehti kun nipisti unesta. Mikään eikä kukaan ei saanut tulla juoksemisen esteeksi. Mikäli poikaystävä ei ymmärtänyt elämäntapaani, meni poikaystävä vaihtoon, tietenkin. Elimistö ei kestänyt sitä rääkkiä ja jälkeenpäin ajateltuna paljon se kestikin. Henkisesti juoksemisen lopettaminen oli todella raskasta: juoksemisesta oli tuli minulle elämäntapa, stressin- ja tunteidenpurkukeino ja ehdottomasti suurin nautinnon lähde. Kun se loppui, olin aivan eksyksissä. Minusta tuntui, että minulta vietiin kaikki tärkeä. Ei se tietenkään niin ollut, mutta siltä se tuntui. Koska en pystynyt enää "juoksemaan" tunteitani karkuun, minun piti opetella kohtamaan ne ja puhumaan. Ymmärsin jälkeen päin, että olin paennut monia asioita juoksemiseen ja juokseminen oli minulle selvitymis- ja pakokeino monista tilanteista. Toki pystyin harrastamaan muuta liikuntaa ja niin teinkin, mutta nimenomaan juoksemiseen minulla oli syntynyt paha addiktio.

Olin juhlimassa juhannuksena kavereideni kanssa mökillä. Kesken kaiken keksin hätävalheen, että pääsin käymään kotona. Minun oli päästävä juoksemaan. Muistan vieläkin miten äiti oli yllättynyt kun tulin yllättäen kotiin. En pystynyt olemaan yhtä päivää juoksematta, edes juhannuksena.

Koska en kilpaillut eikä minulla ollut valmentajaa, ei kukaan huomannut ylikuormitusta- minä itse kaikista vähiten. Ja vaikka olisin huomannutkin, niin ei se olisi minua kyllä pätkääkään kiinnostanut. Tärkeintä oli juokseminen, lihakset, alhainen rasvaprosentti ja ulkonäkö. Lisämunuaiset huusivat hoosiannaa, kortisolit huitelivat pilvissä eikä keho palautunut. Todennäköisesti tämän vuoksi minulta löydettiin viiden vuoden kuluttua kilpirauhasesta 2 kasvainta, joiden poistaminen johti vajaatoimintaan. Ajoitus oli lievästi sanottuna ikävä, koska olin juuri synnyttänyt toisen lapseni. Imettäesäni blogin virallista laadunvarmistajaa mietin samalla ovatko kasvaimet pahan- vai hyvänlaatuisia. Ne olivat onneksi hyvänlaatuisia, mutta vajaatoiminta jäi loppuiäksi.

Juoksin yhden marathonin vaikka olin vesiripulilla. Imodiumin (ripulilääke) avulla pystyin juoksemaan maaliin, jonka jälkeen nesteet eivätkä ruoka pysyneet sisällä vuorokauteen. Koko juoksun aikana en pystynyt myöskään juomaan mitään koska vatsaan sattui niin kovasti. Suolisto ärtyi tuosta tempauksesta niin pahasti, etten pystynyt sitomaan kengän nauhoja itse yli viikkoon. MInun olisi tietenkin pitänyt mennä sairaalaan tiputukseen, mutta en mennyt. Mikään ei saanut tulla minun ja juoksemisen väliin, ei mikään.



Noista ajoista on kuljettu pitkä matka. Oppiläksyt on tältä osin opittu ja sisäistetty ja olen oppinut rakastamaan itseäni. Jooga löysi minut 16 vuotta sitten ja sen myötä olen oppinut armollisuutta ja myötätuntoa itseäni kohtaan. Addiktiotaipumus on kuitenkin iäinen, se ei häviä minusta koskaan- on kuitenkin minusta kiinni onko se renki vai isäntä. Nyt kuitenkin tiedostan sen enkä anna sille valtaa. Osaan myös tunnistaa sen, mikäli se vaihtaa kohdetta ja naamioituu johonkin toiseen asiaan. Tarkkana saa kuitenkin olla koska valepukuja on monenlaisia. On pahempiakin addiktioita kuin liikunta, mutta aina kun tekeminen muuttuu pakonomaiseksi, se hallitsee elämää ja vie siitä kirkkaimmat sävyt.  

Nyt lähden poikani kanssa juoksemaan, ihan niin kuin isäni lähti minun kanssani ne lukuisat kerrat lapsuudessani💗 Juokseminen on ihanaa: sen jälkeen olo on kuin uudestisyntynyt, ajatukset ovat kirkkaita ja mieli levollinen. Rakastan sitä tunnetta kun keho on täysin lämmennyt, hengitys kulkee huomaamatta ja askel on niin kevyt, että jalka tuskin koskettaa maata. Tämä ymmärtää vain sellainen kuka on itse kokenut saman. Kirjoitan nyt tämän verran tällä kertaa, mutta kirjoittelen aiheen tiimoilta jatkossakin. Sanomattakin on selvää, että minun tapauksessa liikunta-addiktioon liittyi myös sairaalloisen tiukka ruokavalio. Nämä kaksi kulkivat käsikädessä. Siitä minulla sitten onkin paljon kirjoitettavaa. Juuri nyt minulla on sellainen tunne, että vaikka olen kirjoittanut blogia jo 2,5 vuotta, niin en ole vielä edes aloittanut...



Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa

Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.

Täältä löydät blogin terveellisiä ruokaohjeita.

Täältä löydät blogin meditaatio- ja joogaharjoituksia.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Mansikka raakasuklaa


Poikkeukselliset helteet jatkuvat Suomessa. Ihmiset valittavat ettei ruoka maistu ja tekee vaan mieli jäätelöä  ja kylmää syötävää ja  juotavaa. Kukaan ei varmaan jaksa nyt blogejakaan lukea eikä itselläkään ole mitään hirveää kirjoittamisen intoa tällä hetkellä. Uimassa käyntikään ei vilvoita, koska järvivesi on tosi lämmintä. Äsken käytiin kaupoilla etsimässä viilentimiä toisen poikani kerrostaloasuntoon, niin kaikki viilentimet ja pöytätuulettimet olivat loppu. Harvinaista herkkua suomalaisille tämmöiset helteet, vanhuksia ja koiria tulee kyllä sääli.

Kari kävi ostamassa meille muutaman laatikollisen luomumansikoita, joista tein yhtenä iltana aivan ihanan makuista raakasuklaata. Suklaa valmistui parissa tunnissa pakastimessa ja maistui todella hyvältä kahvin kanssa. Jopa niin hyvältä, että se loppui kesken alta aikayksikön. Blogissahan on runsaasti hyviä raakasuklaaohjeita eli mikäli tämä ohje ei nappaa, niin sieltä kannattaa katsella lisää jos löytyisi mieluinen. Mikäli haluat valmistaa vähähiilarista suklaata, niin käytä blendattua koivusokeria.


TUOTTEITA EDULLISESTI FITNESSFIRSTISTÄ

Blogin lukijana saat Fitnessfirstin normaalihintaisista tuotteista -10 %:n alennuksen koodilla "kutsuvapauteen". Kun klikkaat ohjeessa tummennetulla fontilla olevia tuotteita, niin pääset suoraan nettikauppaan ja voit ostaa tuotteita huomattavasti edullisemmin kuin marketeista.

Täältä pääset Fitnessfirtin nettikauppaan.

Täältä löydät lisää blogin ruokaohjeita.


Ohje:

1,5 dl kaakaovoita
3/4 dl raakakaakaota
2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
0,5 dl hunajaa tai blendattua koivusokeria
1 rkl lucumaa tai tocoa
2 dl pikottuja tuoreita mansikoita

Pilko mansikat neljään osaan (isot mansikat useampaan). Sulata miedolla lämmöllä vesihauteessa kaakaovoi ja kookosöljy. Sekoita jäähtyneen kaakaovoi-öljyn seoksen joukkoon muuta aineosat paitsi mansikat. Sekoita hyvin. Lado mansikat muottiin (10x15 cm) tai vaikkapa jonkun suorakulmion muotoisen kulhon pohjalle samansuuntaisesti. Kaada seos mansikoiden päälle ja laita pakastimeen pakastumaan vähintään pariksi tunniksi. Säilytä raakasuklaata pakastimessa tai jääkaapissa sillä se sulaa helposti.


Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa

Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.

Täältä löydät lisää blogin ruokaohjeita.
lauantai 14. heinäkuuta 2018

Koiran raju laihtuminen


Meille ei kuulu nyt oikein hyvää. Kohtalon koura juottaa väkijuomaa ja jokainen, joka omistaa koiran tietää, ettei mikään ole niin kurjaa kun koiran tai lapsen sairastaminen. Tuton alamäki alkoi toukokuun puolivälissä kun ulkokorvien yläosaan tuli rupea ja koira alkoi ravistamaan päätään. Hoidin korvaa paikallisesti kunnes huomasin parin päivän kuluttua, että hännän alle oli tullut ihottumaa, joka levisi kulovalkean tavoin pakaroihin ja alaselkään. Avuksi tuli taasen Rikkosen Hanna trimmerinsä kanssa: Tuton turkki trimmattiin ihan lyhyeksi lantiosta alaspäin. Tutolla on selvästi jokin ulkoilmaan liittyvä allergia, koska koira oireilee joka vuosi toukokuusta syyskuuhun iholla, anaaleilla tai nielulla. Mikään kutina koira se ei kuitenkaan ole eikä hiivakaan ole ongelma ollut koskaan eli ei kutise eikä raavi. Loppuvuodesta Tutolle tehdään allergiatestit ja mahdollisesti aloitetaan siedätyshoito, jotta tähän kesäaikaan vaivaavaan kierteeseen saataisiin helpostusta.


Kolmisen viikkoa sitten käytin Tutoa eläinlääkärissä (ei käyty Almavetissa kun Suvi ja Teppo oli lomalla) korvan takia ja samalla tarkistettiin anaalit, jotka olivat täynnä. Tulehdusta ei ollut korvissa eikä anaaleissa, joten ajattelin, että kyllä tämä tästä. Koira ei kuitenkaan jäljestänyt normaalisti vaan saattoi hukata jäljen mikä on Tutolle tosi epätavallista. Yksi keppi saattaa metsään jäädä, mutta nyt ei ollut kyse siitä: jäljestäminen oli tosi tuskaista. Pään ravistelu jatkui ja mielestäni koira oli myös laihtunut. Käytettiin Tutoa Almavetissa tämän viikon tiistaina ja huomasin, että koira on laihtunut 3. viikossa peräti 4.5 kiloa. Tutosta otettiin verikokeet, joiden tulokset olivat normaalit. Nukutuksessa korva tähystettiin, nielu tutkittiin ja anaalit tarkistettiin. Nielu oli ärtynyt ja sieltä löytyi joko paise tai kasvain, joka pitäisi poistaa kirurgisesti. Korvassakin oli vierasta materiaalia kuten heinää ja muuta kivaa- ei kuitenkaan palloja eikä leluja😏 Anaalit olivat kunnossa. Sovittiin, että patti nielusta poistetaan saman viikon lauantaina.


Aamulla menimme Almavettiin ja ensimmäisenä puntariin: herran jumala, paino oli tippunut taasen 3. päivässä 700 g eli 3. viikossa 5 kiloa😭😭 Sanonkin aamulla miehelleni silittäessäni koiraa, että mielestäni Tuto on ihan luuranko.  Eläinlääkäri Suvi Heinola järkyttyi myöskin rajusta laihtumisesta ja sanoi, ettei uskalla leikata Tutoa ennen kuin syy laihtumiseen on selvitetty. Likka pistettiin unille, vatsa ja sisäelimet ultrattiin, kurkkuun tutkittiin uudelleen. Kurkku oli ennallaan eli oli toiselta puolelta hyvin ärtynyt. Paksusuoli oli kunnossa, ohutsuoli selvästi tulehtunut. Suvi määräsi Tutolle kahden viikon antibioottikuurin, joka toivottavasti tehoaa sekä nieluun että ohutsuoleen. Parin viikon päästä on uusi aika, jolloin nielu operoidaan ellei se ole siihen mennessä parantunut.


Outoa tässä on se, että Tutolla on ollut koko ajan tosi hyvä ruokahalu eikä se ole oksentanut eikä ripuloinut muuta kuin toukokuun puolessa välissä oli neljän päivän ripuli. Jätökset ovat olleet tosi hyviä, kuin suoraan oppikirjasta. On jaksanut myös harrastaa, mutta toki ei ole pystynyt sillä tasolla suoriutumaan kuin aikaisemmin eikä ole ihme. Ruokintaa ei ollut tullut muutoksia eikä tule. Tuto oli viisi vuotta raakaruoalla, jolloin suolisto-ongelmat alkoivat. Koiralle on sopinut parhaiten matalarasvainen ja korkea kuituinen nappula eli syö nyt Britt Caren rice and rabbit:ä. Suvin kanssa juteltiin siitä, että Tuton suolisto-oireilu ei ole ihan tyypillistä IBD oireilua vaikka toki viitteitä siihen suuntaan toki on. Positiivista on se, ettei vatsasta eikä sisäelimistä löytynyt kasvaimia. Historia toistaa itseään tuon rajun laihtumisen osalta: 2,5 vuotta sitten tilanne oli sama, olen siitä tänne blogiinkin kirjoittanut. Tuolloin tosin koira ripuloi ja oksensi, joten laihtuminen oli loogista. Tuto on ollut nyt myös normaalia väsyneempi. Toivotaan, että antibiootti alkaa puremaan ja paino lähtee nousuun- nyt ei ole varaa laihtua yhtään enempää. Huoli on kova eikä se poistu ennen kuin näen itse koiran voinnissa käänteen parempaan suuntaan. 

Eläinlääkäristä kotiuduttuamme Tuto on ollut tosi vaisu, pääosin nukkunut. Kari käytti äsken Tutoa kakkalenkillä, niin koira ei jaksanut kävellä juuri yhtään eli tulivat nopeasti takaisin kotiin. Syönyt on kyllä hyvin- ruokahalu kun ei ensimmäiseksi tuolta neidolta häviä. Äsken kuittasi naapurin perhoskoirille terassilla, että hengissä ollaan, älkääs alkako kukkoilemaan siellä😂 Mikäli antibiootti alkaa tehota sekä ohutsuoleen että kurkkuun, niin muutaman päivän sisällä tilanne voi olla jo hurjan paljon parempi. Pitää lukea täältä omasta blogista meditaatioharjoituksia, ettei mieli ala laukkaamaan liikaa mitäjoseialatehoamaan- ajatuksissa😏

Tuto ja poikani koira Kara

Lisää koira-aiheisia postauksia löytyy täältä.

Blogin etusivulle pääset täältä.