SOCIAL MEDIA

torstai 31. toukokuuta 2018

Mielen detox- kumpaa sutta ruokit

Minua haastateltiin Iltalehteen muutama päivä sitten ARJEN HAASTEITA osa III- elämää eksän ja nyksän kanssa samassa asunnossa postauksen tiimoilta. Voit lukea postauksen täältä. Keskustelimme toimittajan kanssa pitkään tuosta haastavasta ja erikoisesta kahden vuoden ajanjaksosta, joka kieltämättä oli stressavaa aikaa asuntoriita-asian ja valtavan rahanmenon vuoksi. Kuitenkin tästä ajanjaksosta on päällimmäisenä asiana jäänyt mieleen se, miten hyvin yhteisasuminen meni ja miten hienosti siitä(kin) selvittiin. Katastrofi kääntyikin suureksi siunaukseksi vaikka tuolloin en voinut ymmärtää mikä tarkoitus tällä asialla oli elämässämme. Jälkeen päin katsottuna tuo kahden vuoden ajanjakson aikana kasvoin ihmisenä ehkä eniten, opin luottamaan siihen että elämä kantaa ja että kaikella on tarkoituksensa. Ymmärsin myös sen, että mikäli elämä ottaa, se myös antaa.

Intiaani kertoi lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän kertoi, että meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi 'sutta. Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego. Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko. Lapsenlapsi ajatteli hetken asiaa hetken ja kysyi kumpi susi voittaa?
Se susi voittaa, jota ruokit.



Kehoa puhdistetaan, mutta missä menee mieli?

Kehon detoxista puhutaan, kirjoitetaan ja keskustellaan tällä hetkellä hyvin paljon. Terveystietoiset nauttivat aamuisin tyhjään vatsaan puolikaan luomu sitruunan mehun, aamusmoothieseen lisätään luomu spiruliinaa ja muutoinkin syödään puhdasta luomu tai vähintäänkin lähituotettua ravintoa. Ruokavalio voi olla hyvinkin tarkka ja puhdas ja liikunnan määrä ja laatu tarkkaan mietitty ja suunniteltu. Somepaastostakin puhutaan, koska ylenmääräinen somessa heiluminen väkisinkin aiheuttaa kehon ja mielen ylivirittäytymistä mikä taas ei pitkässä juoksussa ole kovinkaan terveyttä edistävää. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, jossa mielen ja ajatusten vaikutus hyvinvointiin on ilmeinen. Aivomme käskyttävät solujamme ajatustemme kautta eivätkä aivot tiedä ovatko ajatukset totta vai tarua. Ajatuksilla ja mielellä on väliä.

Mites mieli, mitä sille kuuluu? Voiko ihminen hyvin mikäli mieli on täynnä ahdistusta, vihaa, katkeruutta ja kateutta? Kuinka usein ajattelemme, että SITTEN KUN saan sen ja sen, olen onnellinen tai jos se asia olisi mennyt toisin, tuntisin oloni hyväksi. Jos kärsimme jostakin terveyteen tai vaikkapa ylipainoon liittyvästä haasteesta, määritteletkö itsesi sairauden kautta? Tekeekö ex-mies, työnantaja, naapuri, sairaus, köyhyys tai vaikkapa tyhmä lääkäri elämästä helvettiä? Kenelle annamme valtuuden määritellä miten meillä menee, mitä tunnemme ja mitä koemme. Joka hetki teemme valinnan kumpaa sutta ruokimme. Ja joka päivä saamme kokea tuon valinnan vaikutukset omassa elämässämme, kehossa ja mielessämme.




Olin muutama vuosi sitten työmatkalla Edinburgissa. Kävin illalla shoppailemssa. Satoi vettä ja huomasin vanhan kodittoman miehen koiransa kanssa istumassa viltin päällä katoksessa. Menin ohi. Minulle tuli vahva tunne, että minun pitää palata takaisin ja antaa hänelle rahaa. Palasin. Hän katsoi maahan alaspäin eikä huomannut minua. Juttelin hänelle ja kysyin, saanko rapsuttaa hänen koiraansa. Hän antoi hymyillen luvan. Hänen silmistään paistoi rakkaus. Annoin hänelle rahaa. Hän alkoi itkemään ja kertoi oman elämänsä tarinan. Istuimme molemmat viltillä ja jaioimme toistemme kanssa hetken elämästämme. Kun erosimme, hän sanoi itkien, että tein hänen syntymäpäivästään juhlan. 

Palasin "omieni" pariin. Kerroin mitä oli tapahtunut. Osa kollegoistani sanoi naurahtaen, että annoit sitten hänelle rahaa viinaan. Eräs kollegani katsoi minua suoraan silmiin, heitti yläfemmat ja huudahti "aivan mahtavaa"💗 Hetkeään en miettinyt sitä MIHIN annoin hänelle rahaa. En pysty hallitsemaan elämää enkä hänen kohtaloaan. Ainoastaan kohtaamisella oli ja on merkitystä. En voi koskaan unohtaa Hänen nöyrää katsettaan. Hänen elämänsä ei ole ollut helppo, mutta se on tehnyt Hänestä nöyrän. Onko maailmassa mitään kauniimpaa kuin nöyryys, joka kumartuu elämän edessä?

Kaikki tapahtuu tarkoituksella

Miten pitkälle ihminen voi hallita kohtaloaan? Itse uskon, että elämässä ei tapahdu sattumalta asioita vaan kaikilla merkityksellisillä asioilla on jokin tarkoitus. Olenkin tatuoinut jalkaani tekstin Everything happens for a reason muistuttamaan asiasta. Olemme tulleet tänne maapallolle oppimaan ja elämä tarjoaa meille mahdollisuuksia oppia useinkin vaikeuksien ja haasteiden kautta. Mitä suurempi haaste, sitä suurempi mahdollisuus kasvuun. Mikäli sama haaste toistuu elämässä usein samankaltaisena tai jopa ihan samanlaisena, on oppiläksy vielä jäänyt sisäistämättä ja tiedostamatta. Silloin voi istahtaa alas ja kysyä itseltään, että mitä asiaa mitä en näe, mitä minun täytyy tästä asiasta oppia? Miksi ihmeessä tämä sama haaste toistuu ja toistuu?

Vaikka emme voi aina valita mitä elämässä tapahtuu, voimme kuitenkin valita miten suhtaudumme tapahtuneeseen 

Anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiatjoita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioitajoita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. 

Elämä ei ole aina reilua ja oikeudenmukaista. Vaikka suurin osa elämässä tapahtuneista asioista onkin omaa valintaa, emme voi kuitenkaan vaikuttaa kaikkeen mitä tapahtuu ympärillämme. Voimme kuitenkin valita miten suhtaudumme tapahtuneeseen vaikka emme aina ymmärräkään mikä tarkoitus tapahtuneella asialla on elämässämme. Usein tarkoituksen näkee vasta myöhemmin, joskus ei ollenkaan. Kaikkea ei voi eikä pidäkään ymmärtää. Omassa elämässäni olen huomannut sen, että mitä suurempi haaste, sitä suurempi siunaus kun hyväksyy tapahtuneen asian sellaisena kun se tulee ja on rehellinen omille tunteille ja hyväksyy ne. Ei tarvitse näytellä vahvaa eikä reipasta, ainoastaan hyväksyä tapahtuneen, sen aiheuttamat tunteet ja itsensä sellaisena kuin on. 

Hyväksy asia ja päästä irti. Viisaita sanoja, mutta usein käytännössä helpommin sanottu kuin tehty. Joskus eteen tulee asioita, joita vaan on hyvin vaikea sulattaa ja hyväksyä. Tällöin voi huokaista ääneen, että haluan hyväksyä asian. Prossi on käynnistynyt. Hyväksymista ja irtipäästämistä ei voi nopeuttaa tahdonvoimalla vaan se on prosessi, joka täytyy elää, hengittää ja tuntea joka solussa. Prosessin läpikäyminen ei ole uhriutumista ja negatiivisessa vellomista vaan läsnäoloa ja elämistä rehellisenä omille tunteilleen ja sen hyväksymistä, että irtipäästäminen tapahtuu juuri oikeaan aikaan, pakottamatta. Todellinen vapaus tulee irtipäästämisestä, mutta se voi tapahtua vasta sitten kun ihminen on valmis. 

Kiittäminen kyynelten kautta

Kiittäminen vaikka kyynelten kautta sisältää valtavan healing energian joka tuntuu välittömästi kehossa ja mielessä. Aina ei voi ymmärtää heti miksi tapahtuu jotakin epämiellyttävää eikä se tietenkään tunnu eikä tarvitse tuntua hyvältä. Se saa tuntua pahalta. Siitä huolimatta voi kohottaa katseensa taivaalle, huokaista kyynelten läpi kiitoksen tapahtuneesta ja pyytää apua tapahtuneen käsittelemiseen ja siihen, että oppiläksy tulisi ymmärretyksi eli antautua elämän edessä ja elämälle. Todellista vahvuutta on myöntää heikkoutensa ja sen, että tarvitsee muiden apua ja tukea. 

Mies itkee äitinsä kuolinvuoteella hartiat kyyryssä ja kertoo äidilleen miten pahalta hänestä tuntuu, kun syöpä on riuduttanut hänet ja hänellä on kovat tuskat. "Rakkaani, syöpä on ehkä riuduttanut kehoni, mutta ei mieltäni eikä henkeäni. Olen tarvinnut tämän kokemuksen ja kivun saavuttaakseni sen rauhan mikä minulla nyt on. Ole Sinäkin vapaa ja kiitä elämää siitä, että se antaa jokaiselle ne koettemukset mitä hän tarvitsee".

Elämälle antautuminen on mielen detoxia parhaimmillaan. Kun ottaa vastaan hyvät ja huonot asiat sellaisena kuin ne eteen tulevat, hyväksyy ja ajallaan päästää irti, mieli puhdistuu ja vapautuu. Mielen vankila on pahin vankila mihin ihminen voi joutua ja avaimet tämän vankilan rautakaltereihin ovat jokaisella taskussaan. Joskus niitä joutuu hieman etsimään, mutta etsivä löytää- aina. Toisilla tie on suorempi ja toisilla mutkaisempi eikä päämäärä on tärkeintä vaan matka ja sen varrella opitut oppitunnit.

Olen vapaa kuin taivaan lintu. Lennän vapaana ja korkealla. Kun myrskytuuli tulee, se lennättää minut aina korkeammalle ja korkeammalle. Ilman myrskyjä en olisi se minä mikä olen nyt. Kiitän jokaisesta myrskystä ja niiden antamista oppitunneista. Myrskyt ovat opettaneet minut käyttämään siipiäni, lentämään syvien rotkojen yli, luottamaan siihen että siivet kantavat. Ilman myrskyjä en olisi oppinut käyttämään siipiäni, en olisi oppinut lentämään vaan olisin edelleen itse itselleni rakentamassa häkissä lukitun oven takana odottamassa, että joku tulee, avaa häkin oven ja pelastaa minut. 


Blogiin pääset täältä.



sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Matcha-piparminttu-raakajäätelö ilman lisättyä sokeria

Poikkeuksellisen pitkä toukokuun hellejakso on tehnyt tehtävänsä ja mieli tekee jotakin kylmää ja virkistävää. Itsetehty jäätelö on mitä parhain viilentävä herkku näillä keleillä. Kun jäätelön valmistaa itse, säästyy lisäaineilta ja valkoiselta sokerilta- mausta kuitenkaan tinkimättä. Jäätelön valmistaminen on todella helppoa: siihen ei tarvita raaka-aineiden lisäksi mitään muuta kuin pakastin, blenderi/sauvasekoitin, kulho ja lusikka, jolla sekoittaa jäätelömassaa pakastuksen aikana. Jäätelökonekin minulta löytyy, mutta sitä ei tule juurikaan käytettyä koska ilman sitäkin jäätelöstä tulee ihan yhtä hyvää.

Idean tähän jädeen sain japanilaisissa ravintoloissa usein tarjolla olevasta vihreätee jäätelöstä. Parasta vihreä tee jäätelöä olen nauttinut Kapuki ravintolassa Helsingissä. Se on aivan taivaallista😍Halusin tehdä jädestä mahdollisimman luonnollisen makuisen, joten en lisännyt siihen mitään makeuttajaa- mielestäni se ei sitä tarvitse. Maista itse kuitenkin jäätelömassaa ja lisää vaikkapa hieman juoksevaa hunajaa tarvittaessa. Hunajaahan voi lisätä senkin jälkeen kun jäätelö on valmista ripottelemalla sitä jäätelön päälle. Ripottelin jäden päälle hieman matchaa ja cashewtahnaa- NAM😍
Ravitsemustieteiden opiskelija Moona Partanen kertoo matchasta seuraavaa:
Macha on käytännössä jauhettua vihreää teetä, jonka terveysväitteet perustuvat vihreän teen terveysväitteisiin eli pääasiassa antioksidatiivisiin vaikutuksiin. Vihreä tee sisältää α-tokoferolia (E-vitamiini), β-karoteenia (A-vitamiini) ja askorbiinihappoa. Näistä E- ja C-vitamiini toimivat elimistön luonnollisessa antioksidanttipuolustuksessa yhdessä estäen oksidatiivista stressiä, joka mm. vanhentaa ja altistaa tulehdussairauksille. Machassa on myös kasvin omia antioksidantteja, polyfenoleita ja katekiineja, joiden on tutkimuksissa todistettu estävän kasvaimien kasvua, hidastavan plasman ja LDL-kolesterolin hapettumista laboratoriotesteissä ja näin ollen alentavan ateroskleroosin ja muiden sydänsairauksien riskiä vähentämällä huonon kolesterolin määrää. Machasta on löydetty runsaasti aminohappoa nimeltä L-teaniini, jolla on on antibakteerisia vaikutuksia ja rentouttava vaikutus kehoon.

Itse käytän Puhdas+:n matchaa, jota voit tilata täältä. Käytän matchaa myös smoohtiessa, raakajäätelössä ja raakasuklaassa. Olethan jo maistanut suuren suosion saanutta, hienostuneen ja raikkaan makuista matcha-piparminttu-juustokakkua, jonka ohjeen löydät täältä. Rasvamatchan ohjeen löydät täältä. HUOM! Koodilla "kutsuva" saat -25 %:n alen kaikista Puhdas+ tuotteista. 
Rasva-matcha
Matcha-piparminttu-juustokakku, ohje täällä


Ohje:
400 g  jääkaappi kylmää kookosmaitoa (kova osa)
1-1,5  jäistä luomu banaania
0,5 rkl luomu sitruunaa
2 tl piparminttu-uutetta
*HUOM! Koodilla "kutsuva" saat -25 %:n alen kaikista Puhdas+ tuotteista. Tilaa Puhdas+:n tuotteita täältä.

Pilko banaani. Laittaa kaikki aineosat kulhoon ja sekoita sauvasekoittimella tai blenderillä sileäksi. Laita pakastimeen pariksi tunniksi. Sekoita puolen tunnin välein.
Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa
Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. 
Päivitän myös säännöllisesti ketogeenisiä ruokakuvia ja jumppaohjeita instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.
Blogin terveellisiä ruoka-ohjeita löydät täältä.
Blogin etusivulle löydät täältä.

*Postaus sisältää mainislinkkejä
tiistai 22. toukokuuta 2018

Pihan aitaus projekti

Sisäänkäynnin lisärimoitus ja sisäänkäyntiovi


Viime viikonloppuna saatiin valmiiksi meidän tontin aitaus ja lisärimoitus projekti. Alkuun meinasi epätoivo iskeä, kun emme meinanneet löytää mistään sellaista työmiestä, jolla olisi ollut aikaa tehdä homma. Lopulta kuitenkin löydettiin aivan loistava henkilö tähän hommaan ja aidoitus etenikin rivakasti kahden viikonlopun aikana. Tarkoituksena oli "tukkia" tontilta kaikki raot, jotta koiria (saksanpaimenkoirat, joista toinen on poikani koira eikä asu meillä, mutta vierailee säännöllisesti) voisi pitää huoletta vapaana pihalla ilman valvontaa. Talon ympärille oli jo aiemmin tehty puuaitaa ja sisäänkäynti oli suurelta osin jo rimoitettu eli kyseessä oli säänkäynnin osalta lisärimoitus ja oven tekeminen. Takapihan puuaitaa korotettiin korkeammaksi, etupihalle lisättiin verkkoaita ja tontin sivulle vielä verkkoaita kiviaidan eteen. Kerron tässä postauksessa kuvien muodossa tarkemmin mitä tehtiin.

Huom! Aitauksen yhteydessä tuli asfaltille paljon puupölyä höyläyksen yhteydessä, jota ei olla jaksettu vielä kunnolla siivota, joten älkää katsoko liian tarkasti😉😂  Ja laatoissa on taas siitepölyä vaikka juuri ne suihkutin- yrittäkää kestää😎


Sisääntulokäytävän rimoitus ulottautui tuohon valkoiseen merkkiin saakka ennen lisärimoitusta. Rimoitusta jatkettiin siten, että koko sisääntulo on nyt rimoitettu ja varaston ovea vastapäätä on puinen ovi, josta pääsee sisälle. Ovessa on molemmilla puolilla yksinkertaiset saranat, jotka tarvittaessa voi myös lukita. 






Etupihan verkkoaita


Pitkään mietittiin laitetaanko etupihalle valkoinen puuaita, mutta päädyimme 150 senttiä korkeaan vihreään verkkoaitaan, jotta näkymä etupihalle säilyy katkeamattomana. Verkko on kiinnetetty muutamaan tukevaan tolppaan.


Sisäpihan verkkoaita


Sisäpihalla oli valmiiksi tien puolella puuaita, joten sille tontin sivulle ei tarvinnut tehdä mitään. Sen sijaan tontin toinen raja aidoitettiin 150 cm korkealla verkkoaidalla, jotka on kiinnitetty puutolppiin. Rajalla oli jo valmiiksi korkea kiviaita ja naapurin tekemä korkea aita, mutta periaatteessa koirat olisivat halutessaan pystyneet kiivetä kiviaidan päälle ja juosta sieltä tielle. Eivät sitä koskaan ole edes meinanneet tehdä, mutta halusimme kuitenkin varmuuden vuoksi aidata tämänkin vielä uudestaan. Verkkoaitaan päädyimme kiviaidan vuoksi; halusimme, että se näkyy verkkoaidan läpi koska on kivan näköinen.





Takapihan puuaidan korotus


Takapihan puuaitaa korotettiin noin 40 senttiä ja sen korkeus on nyt 140-160 senttiä. Saatiin lisää näkösuojaa, mikä ei haittaa ollenkaan. Toki tiedän, että saksanpaimenkoira halutessaan voi hypätä vaikka kuinka korkean aidan yli, mutta ainakaan meillä ei sellaisia haluja ole näyttänyt olevan. Kertaakaan koira ei ole edes hypännyt mitään aitaa vasten. Sen sijaan Tuto on vähentänyt haukkumista tosi paljon kun on saanut olla tontilla vapaana. Aiemmin koira on saanut oleskella meidän isolla aidatulla terassilla, jossa toki nytkin on paljon silloin kun ihmiset ovat sisällä.

Ollaan oltu älyttömän tyytyväisiä tähän projektiin: stressitaso on laskenut huomattavasti kun ei tarvitse miettiä ovatko ovet auki ja nyt koira voi kulkea meidän mukana pihalla vapaana. Toki kulki se ennenkin, mutta nyt on huolettomampaa. Saksanpaimenkoira on ihmisen koira ja haluaa olla aina siellä missä ihmiset ovat, joten eipä Tuto ole pihalla yksin juuri lainkaan. Jos onkin, niin menee sellaiseen paikkaan, että näkee ja kuulee mitä sisällä tapahtuu ja hakee minua koko ajan kanssaan pihalle. Yhdessä ollaan ja mennään kuten aikaisemminkin. 



Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa

Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.

Lisää blogin koira-aiheisia postauksia löydät täältä.

Blogin terveellisiä ruoka-ohjeita löydät täältä.


Blogin etusivulle löydät täältä.


torstai 17. toukokuuta 2018

Ison Iitan ja Pikku Akan ensikohtaaminen


Postauksessa kerrotaan kahden käyttölinjaisen nartun eli 7-vuotiaan Tuton (Wanda vom Pfälzer-Hof) ja poikani koiran Karan (EG Kilala) ensikohtaamisesta. Tähän saakka Tuto on suhtautunut pentuihin tosi kivasti, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä miten terävä ja vilkas Neiti suhtautuu siihen, että pentu tulee omalle reviirille. Postaus on täynnä huonolaatuisia kännykkäkuvia, joten koettakaa kestää. Tilanne oli laatuaan sellainen, ettei se sallinut järkkärin käyttöä😉😉

Mamma kertoi, että Allu, jota palvon ja jumaloin (Allu on myös palloilija), tulee tänään kotona käymään jonkun pennun kanssa. Mamma yritti näytellä rentoa ja iloista, mutta kyllä Meikä heti huomasi, että se jännittää. Se on aikamoinen jänishousu. Kuulin kun se puhui Allun kanssa jotakin Meikän terävyydestä, vilkkaudesta ja dominanssista, joten jotain ne juoni liittyen varovaisuuteen ja siihen ettei se Rääpäle säikähtäisi. Mamma yritti näytellä rentoa, mutta se jännitti. Meikä lukee Mammaa kuin avointa kirjaa ja Mamma tietää sen. Ja se hermostuttaa Mammaa vielä enemmän.

Ovikello soi ja siellä se kuningas Allu seisoi oven takana. Meikä pisti kaikki peliin eli keikutin lantiota ja häntää niin paljon kun enää tässä iässä irtoo. Vähän ääntelinkin kun mitenkään ei tunteet pysynyt sisällä ja koko 33 kiloinen kroppa meni ihan pähkinöiksi. Nuo palloilijat kun saa Meikä tytön jalat ihan veteläksi. Joskun Meikä on melkein pyörtynyt kun Allun LISÄKSI meille on tullut monta muutakin palloilijaa😍😘 Sitten Meikä juoksi sohvalle ja heittäytyi narttumaisesti selälleen silittettäväksi, jolloin Adonis rapsutti Meikää hellästi massusta ja puhui matalalla, miehekkäällä äänellä. Meikä kyllä ikävöi Allua kovasti kun se ei enää asu kotona. Allu on niin huipputyyppi kun se on samaan aikaan tosi jämäkkä ja lempeä😍😍 Mamma sanoo aina, että semmoinenhan miehen pitääkin olla. Sitten tunteikas hetki keskeytyi kun Mamma otti hihnan ja yritti sanoa reippaasti (ääni väristen ja kakat melkein housussa), että mennäänpäs Tuto vähän lenkille. Fiilis oli sama kun kisoissa tottikseen mentäessä😉 Me mentiin edellä tielle odottamaan ja Allu avasi auton peräkontin. Sitten mä näin sen ja se mut. Rääpäle hakkui, Meikä ei. Mamma kehui Meikää ja sanoi, että Rääpälettä jännittää koska se on niin pieni. Ja Meikä on niiiin iso.

Allu otti Rääpäleen autosta ja sitten me mentiin lähimetsään. Meikä oli hihnassa ja Rääpäle oli alkuun vapaana. Mutta sitten Allu laittoi senkin hihnaan vaikka se ei osaa vielä oikein mennä hihnassa kunnolla. Meikä osaa 💪💪 Tuntu aika hienolta mennä pallo suussa, häntä pystyssä eteenpäin kuin Rääpäle tuli perässä kiinnostuneena. Mamma ja Allu tuumasi, että näinhän Rääpäle saadaan hyvin tottumaan hihnaan kun kattoo Meikältä mallia.



Sitten Meikä päästettiin vapaaksi ja Allu istui kivelle Rääpäle sylissään. Meikää ei kiinnostanut Rääpäle yhtään vaan yritin saada Allun huomiota. Allulta löytyy aina pesäpalloja. No sitten Meikä meni haistamaan Rääpälettä, joka tuoksui ihan, noh miten sen nyt sivistyneesti sanois, kakan, pissan ja äidinmaidon sekoitukselta. Rääpälettä jännitti. Sitten äiti sanoi, että Meikä on sen oloinen, että voi laskee Rääpäleen irti jos lähdetään liikkeelle. Lähdettiin kävelemään: Meikä edellä ja Rääpäle perässä. Äiti ja Allu taas kehu Meikää, joka nosti hännän vielä enemmän pystyyn. Jotenkin oli tosi pollee olo, Mammakin oli rentoutuneen oloinen ihan oikeesti. Sitten Mamma taas vähän jähmettyi kun tultiin meidän pihaan eli Meikän reviirille.

Meikä oli vapaana ja Rääpäle istui Allun sylissä. Mamma puhui vakavasti jotakin tarkkana olosta ja siitä, ettei otetaan mitään riskejä. Kuulemma palloja ei oteta pois, se on tarkkaan harkittu juttu ja mietitty monelta kantilta. Meikä pisti pelit pystyyn kun tuota yleisöäkin oli ja Rääpäle kattoi Meikää kunnioittavasti. Meikällä oli yksi pallo suussa ja yksi jalkojen välissä ja välillä Meikä syötteli muille lauman jäsenille. Sitten Rääpäle tuli sylistä pois nurmikolle. Me vähän haisteltiin eikä Meikää pahemmin tuo Rääpäle haitannut. Yhden kerran Meikä vähän tassulla kokeili Rääpäleen kestävyyttä, joka säikähti ja huusi kun hinaaja. Silloin Mamma sanoi matalalla äänellä että "ei noin Tuto". Se ääni on sellainen, että kannattaa uskoa vaikka eihän Meikä edes mitään ihmeellistä tehnyt. Mamma on joissakin asioissa ihan ehdoton ja tosi tiukka vaikka muutoin sen hatussa kasvaakin kukkia. Rääpäle meni tuolin alle katselemaan Meikän ottelua, jossa on menossa kolmannen divarin pudotuspelit. Meikä oli ihan varma ettei Rääpäle edes tiennyt että onko kyseessä hyökkäys vai puolustus- HAH HAH😂😂 Meikän laumassa on kaksi tosi palloilijaa: Allu ja Meikä. Iskäkin pelaa golfia, mutta ei NIIN tosissaan. Mammakin on pelannut golfia, mutta lopetti kun voitti YHDEN kilpailun: kuulemma huipulla on hyvä lopettaa😀


Sitten tuli kuuma ja mentiin terassille. Rääpäle istui äitin sylissä ja katseli sieltä Meikää. Meikä kävi aina välillä haistelemassa eikä Rääpäle pelännyt yhtään kun sai olla sylissä. Kyllä Meikä onkin varmaan tosi iso! Välillä tuli ikävä Mammaa ja menin Mamman rapsutettavaksi. Sitten Mamma haki kinkkua ja antoi sitä vuorotellen Meikälle ja Rääpäleelle. Meikä sai aina ensiksi ja Rääpäle toiseksi. Joka kerta. Koska oon vanhempi.

Mentiin sisälle ja Rääpäle meni Allun syliin. Silloin Meikää alkoi vasta todella kiinnostaa tuo pikku otus. Kävin haistelemassa jatkuvasti ja putsasin sen pyllyt. Mamma sanoi, että olin tosi nätisti. Meikä on vanhemmiten silleen pehmennyt, että kehut ja silitykset tuntuu melkein paremmilta kuin leikkiminen. Meikä yritti saada Rääpälettä vähän leikkimään, mutta Mamma sanoi, ettei tänään. Edetään hitaasti. Annetaan nyt tyttöjen ensin tutkailla toisiaan rauhassa ja tottua toisiinsa. Kuulemma kokoero on niin valtava eli Meikä on tosi iso ja Rääpäle on tosi pieni. 

Sitten Mamma otti Rääpäleen ja meni sen kanssa vessaan meikkaamaan että Allu sai syödä rauhassa. Meikä meni perässä ja rämpytin ovea. Mamma tuli rääpäleen kanssa pois sieltä vessassa ja meni lattialle istumaan. Rääpäle oli Mamman sylissä eikä pelännyt enää yhtään ja Mammakin oli tosi rento. Meikä meni Mamman kainaloon istumaan. Mamma silitti Meikää tosi hellästi päästä ja kehui semmoisella lempeällä ja nukuttavalla äänellä. Olin kuulemma tosi upea tyttö. Se tuntui niin hyvältä. Mamma sanoi myös, että Meikä on aina ykkönen ja Rääpäle on kakkonen.


Sitten Allu ja Rääpäle lähti.Tuli jotenkin tyhjä olo. Mamma sanoi, että ylihuomenna mennään Rääpäleen ja Allun kanssa Harjulle lenkille. Siellä on mahtavat hajut. Meikä meinaa opettaa Rääpäleelle miten haistellaan kunnolla. Merkatahan tuo ei vielä osaa, mutta Meikä on päättänyt opettaa sille myös miten nartut, siis tosi nartut, nostaa takajalkaa oikein kunnolla merkatessaan. Se on taitolaji, koska jalkaa pitää nostaa tietenkin korkeammalle kuin urokset. Joskus se pissa meinaa sitten valua jalkoja pitkin, siis Mamman mielestä- ei Meikä oo mitään huomannut. Merkkaamisen jälkeen tosi nartut myös kaapii jalaoillaan taaksepäin, monta kertaa. Tällöin pään ja hännän asento on tosi tärkeä. 

Rääpäleelle pitää myös kertoa, että urokset ovat yksinkertaisia ja niitä pitää katsoa sivusilmällä- tyrkky ei saa olla! Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vielä rantautunut koirien maailmaan, koska nartuilla on aivoissa enemmän mutkia. Uroksilla ei ole mutkan mutkaa. Mamman mielestä tilanne on sama ihmisilläkin. Meikä kertoo myös Sepestä, johon Meikä ihastui sakemannien mestaruuskisoissa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä vaikka Meikä ei yleensä oikein uroksista piittaakaan. Mutta Sepessä oli sitä jotakin.  Nämä on kaikki niitä asioita, joita Rääpäle ei vielä tiedä. Mutta pian tietää.

Meikä aikoo näyttää Rääpäleelle myös miten tosi nartut jäljestää. Siinä sitä voittajaluokan jäljellä otetaan nartusta mittaa! Rääpäle on tehnyt jo Mamman kanssa kuulemma makkararuudun ja hyvin kuulemma nenä toimi. Meikähän on ihan pro tuossa jäljestämisessä. Tottiksessa saan näyttää Rääpäleelle ainostaan tietyt liikkeet, ei kaikkia😂 Mitähän se Mamma tuolla tarkoitti😎😎

Eli so good so far😀 Matkahan on vasta alussa ja kirjoittelen jatkossakin blogiin miten tilanne edistyy, joten pysyhän kanavalla.


Varoitus: koiramaailman suurin synti ei ole nykyään esimerkiksi koiransa pahoinpitely vaan inhimillistäminen. Sitä suurempaa syntiä ei maailmassa olekaan. Vaikka some onkin ollut minua kohtaan armollinen, pitää kuitenkin selitellä: vaikka kirjoitankin inhimillistävään sävyyn, niin ymmärrän että koirat ovat koiria ja ihmiset ihmisiä. Ja ettei koira ajattele ihmisen tavoin😏😉😎 

Lisää blogin koira-aiheisia postauksia löydät täältä.

Blogin terveellisiä ruoka-ohjeita löydät täältä.

Blogin etusivulle löydät täältä.

Vähähiilihydraattinen suklainen mangopiirakka


Tein äitienpäiväksi tätä suussa sulavaa ja taivaallisen hyvää suklaista mangopiirakkaa.  Mangotäyte raikastaa piirakkaa ihanasti ja se sopiikin oikein loistavasti kesäiseen kahvipöytään. Piirakka hävisi nopeasti ja sai kovasti kehuja.  Lisäksi se oli virkistävää vaihtelua perinteiselle täytekakulle. Muuten blogista löytyy runsaasti vähähiilarisia ja gluteenittomia täytekakkuohjeita, joten käypä katsomassa täältä.

En ehtinyt ohjetta äitienpäiväksi postata, koska minulla on ollut ihan liian kiirettä viime aikoina: töissä on kiireisin aika menossa, joogaohjaukset ovat vieneet pari iltaa viikossa, Tuton kanssa ollaan aloitettu treenaamaan, kotona ollaan tehty pihahommia (mm. pihan aitausta), vanhempi poika otti itselleen saksanpaimenkoiran pennun jne. Kesäkuussa helpottaa työrintamalla ja pidän kesän ajan taukoa joogaohjauksistakin, joten sitten on taas vähän enemmän aikaa blogillekin. Tällä hetkellä olen joutunut kieltäytymään paljon yhteistyötarjouksista, koska aikaa ei yksinkertaisesti ole- mutta pian on:)


Millä voin korvata?

Piirakka on todella todella vähähiilarinen. Sen lisäksi se on myös maidoton, gluteeniton ja viljaton. Mitä tummemman suklaan valitset, sitä vähemmän hiilareita. Itse käytin 70 prosenttista tummaa suklaata. Maidottomat käyttävät jmaidotonta margariinia, maidotonta suklaata ja kaura-, kookos- tai soijakermaa. Viljattomat taasen käyttävät vispi-, kookos- tai soijakermaa.  Mikäli et halua käyttää hiilaritonta sokeria, niin voit korvata ne esimerkiksi kookos- tai täysraakaruokosokerilla tai hunajalla. Manteli- ja lupiinijauhon voit korvata esimerkiksi vähähiilarisella kookosjauholla mikäli pidät kookoksen mausta (itse en pidä). Jos et välttele hiilareita, niin voit korvata jauhon esimerkiksi gluteenittomalla jauhoseoksella tai speltillä. Muista kuitenkin, että speltti on alkuvehnä, joka sisältää gluteenia.

Kuvan piirakan tein seuraavasti: pohjaan en lisännyt lainkaan sokeria. Täytteen makeutin hunajalla, koska koivusokeri oli loppu enkä ole ehtinyt käymään Fitnessfirstillä. Kermana käytin tällä kertaa vispautuvaa kaurakermaa, joka vispautuu todella nopeasti ja jonka koostumus on mielestäni ihanteellinen tämäntyyppisiin leivonnaisiin. Pohjaa on turha yrittää nostaa reunoille, koska se ei pysy siellä vaan valahtaa alas.



TUOTTEITA EDULLISESTI FITNESSFIRSTISTÄ

Blogin lukijana saat Fitnessfirstin normaalihintaisista tuotteista -10 %:n alennuksen koodilla "kutsuvapauteen". Kun klikkaat ohjeessa tummennetulla fontilla olevia tuotteita, niin pääset suoraan nettikauppaan ja voit ostaa tuotteita huomattavasti edullisemmin kuin marketeista.

Täältä pääset Fitnessfirstin nettikauppaan.

Täältä löydät lisää blogin ruokaohjeita.


Ohje (pohja):

75 g blendattua karppi- tai koivusokeria tarvittaessa
200 g tummaa suklaata 
60 g voita tai maidotonta margariinia
4 kananmunaa

Sulata rasva ja suklaa miedossa vesihauteessa. Vatkaa munat. Sekoita sulaneen rasvasuklaaseoksen sekaan munat, blenderissa blendattu sokeri, vanilja ja auho. Kaada taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle (pohjan halkaisija 32 cm ). Turha yrittää nostaa taikinaa reunoilla, ei se pysy siellä. Paista 180 asteessa noin 20 minuuttia. 

Täyte:

puolikas mango (noin 100 g)
1 dl karppi- tai koivusokeria
2 kananmunaa
2 kananmunan keltuaista
50 g voita tai maidotonta margariinia
3 liivatelehteä
2 dl vispi-, kookos-, kaura- tai soijakermaa
3 rkl vettä

Kuori ja soseuta mango sauvasekoittimella (mango täytyy olla tarpeeksi pehmeää). Sekoita sokeri ja kananmunat miedossa vesihauteessa. Sekoita huolellisesti etteivät kananmunat kokkaroidu. Kun tahna on sakeutunut, lisää joukkoon rasva ja sekoita niin kauan kun voi on sulanut. Lisää lopuksi mangosose ja vanilja ja sekoita tasaiseksi. Annan seoksen jäähtyä kunnolla. 

Liota liivatteita kylmässä vedessä vähintään 5 minuuttia. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää jäähtyneeseen muna-mango-sokeriseokseen. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja lisää ne kuuman veden sekaan. Sekoita niin kauan kunnes ne ovat sulaneet tasaiseksi seokseksi. Kaada jäähtynyt liivate ohuena nauhana seokseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada täyte pohjan päälle ja levitä tasaiseksi. Laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi. Lisää kuorrute vasta kun täyte on kunnolla hyytynyt. Itse annoin hyytyä yön yli.

Kuorrute:

1 dl kaura-, vispi, kookos- tai soijakermaa
100 g mahdollisimman tummaa suklaata

Sulata suklaa miedolla lämmöllä vesihauteessa. Sekoita kerma jäähtyneen suklaan sekaan. Kaada kuorrute täytteen päälle ja anna piirakan jähmettyä jääkaapissa muutaman tunnin  ajan tai yön yli. Säilytä piirakkaa jääkaapissa, jossa se säilyy muutaman päivän ajan.

Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa

Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.


maanantai 14. toukokuuta 2018

Erilainen äitienpäivä

Noppa, Allu ja Kara

Äitienpäivä tänä vuonna oli monellakin tapaa erilainen kuin ennen: kotona oli menossa pihan aitaus projekti koko viikonlopun ajan eli Kari oli perjantai aamusta alkaen koko viikonlopun työmiehen apuna tässä hommassa. Sen lisäksi vanhin poikani Allu ja hänen tyttöystävänsä Moona ottivat viime torstaina saksanpaimenkoiran pennun nimeltä Kara, jota käytiin Nopan kanssa ensimmäisen kerran katsomassa äitienpäivänä. Kirjoittelen tuosta pihan aitauksesta myöhemmin lisää. Tässä postauksessa keskityn kertomaan tuosta pikku akasta enemmän:)

 Että tuommoinen akka piti tänne tulla mua katsomaan! Mitähän tuostakin ajattelisi, vähän näyttää vaaralliselta tai ainakin arveluttavalta...

Kara tuli reippaasti tervehtimään minua heti alkuun, mutta sen jälkeen meni sohvan eteen tuijottamaan (kuva yllä) minua mitä-tuo-akka-täällä-tekee-ilmeellä. Neito tuijotti vaikka kuinka kauan: en tiedä ihmettelikö minua vai järjestelmäkameraani:) Noppa tuli perässä hetken päästä, jolloin Kara alkoi samantien nuolemaan Nopan kasvoja ja oli paljon enemmän innoissaan kuin minut tavatessaan- toki ymmärrän nuorta Neitiä todella hyvin, niin minäkin olisin ollut😂😂 Aina välillä kävi haistelemassa minua ja sitten taas meni sivummalla tuijottamaan kulmiensa alta. Sen verran oppurtunisti oli kuitenkin, että namit otti kädestä😎

Nopan ja Karan ensi kohtaaminen:)

Kovasti Kara otti jo kontaktia Alluun ja Moonaan ja oli selvästi leimautunut heihin. Kädellä ja namilla ohjaten Neiti osasi jo hienosti istua, mennä maahaan ja ottaa sitä kontaktia. Varsinainen napittaja. Nuoripari asuu keskellä kaupunkia kerrostalossa, joten ympäriltä kuuluu meteliä lähes koko ajan. Siitä huolimatta Kara nukkuu parvekkeella syvästi eikä kaupungin meteli näytä häiritsevän pätkääkään. Muutoinkin rauhoittui kivasti sisällä: välillä vähän leikki ja tuijotti ja sitten otti unet. Tosi ihanan oloinen pentu.


Iskä on mun jumalani

Äipän sylissä on turvallista tapittaa tuota noita-akkaa

Pihalle tehdään jo kakat ja pisut: toki välillä vahinkoja tapahtuu sisällekin. Sisäpihalla (aidattu alue) Neiti sai juosta vapaana ja jos Moona juoksi poispäin niin Neiti juoksi heti perässä ja piti huolta ettei Moona päässyt pois näkyvistä. 



Allu lähti töihin ja Moona käväisi kaupassa, joten jäätiin hetkeksi Nopan kanssa Karan kanssa keskenään. Kara ilmaisi selvästi ettei pitänyt järjestelystä: itkaisi oven takana hieman, väänti pissat lattialla ja meni pöydän alle tuijottamaan. Sentään minä kelpasin pissan siivoamiseen;  se kiinnosti Neitiä niin kovasti että katsahti minua jo kenties-sä-oletkin-ihan-hyvä-tyyppi-katsella. Mutta heti kun rätti lakkasi heilumasta meni Neiti pöydän alle tapittamaan sä-olet-kuitenkin-noita-akka-vaikka-osaatkin-siivota-pissat-ilmeellä minua kunnes nukahti syvään pentu-uneen💗

Huomenna menen hoitamaan Neitiä illaksi, joten katsotaan mikä on vastaanotto😂 Olen jo ennalta varustautunut tapaamiseen lahjonta teemalla: mummumaiseen tapaan marssin eläintarvikeliikkeeseen ja ostin sen hienoimmat vinkupehmon mitä kaupasta löytyi😅 Kenties tehdään makkararuutukin mikäli Allu ja Moona antaa luvan. Sen Kara kyllä jo selvästi osoitti, ettei ole mikään mielistelijä ja tietää, ketä kuuluu hänen laumaansa tällä hetkellä. Mainion oloinen pakkaus kerrassaan. Tutoa ja Karaa ei olla vielä esitelty toisilleen-  se pitää tehdä varovaisesti harkiten aikanaan. Se vähän jännittää miten Tuto siihen suhtautuu, jos toinen koira tulee hänen reviirilleen koska on aika dominoiva tapaus. Pentuihin suhtautuu muuten tosi kivasti jos saa vapaana juosta niiden kanssa. 

Varoitus: koiramaailman suurin synti ei ole nykyään esimerkiksi koiransa pahoinpitely vaan inhimillistäminen. Sitä suurempaa syntiä ei maailmassa olekaan. Vaikka some onkin ollut minua kohtaan armollinen, pitää kuitenkin selitellä: vaikka kirjoitankin inhimillistävään sävyyn, niin ymmärrän etten ole pennun biologinen mummo vaan Kara on syntynyt koirasta😉 Siitä johtuen Kara on koira eikä ihmislapsi😉 Ja ettei pentua lahjota leluilla😉 Ja ja ja😉😉😉

Myöhemmin lisätty: Täällä olen nyt pikku akkaa hoitamassa ja meillä on mennyt loistavasti. Tänään neiti tuli häntä heiluen ovelle vastaan iloisena ja pyöri ympärillä. Lelu oli mieluinen ja tehtiin ulkona se makkaruutu, joka meni yli odotusten: melkoisen hyvä nenä on kyllä neitillä. Äsken kiipesi syliin ja nyt nukkuu suloista pennun unta. Olen täysin myyty💗💗

Lisää blogin koira-aiheisia postauksia löydät täältä.

Blogin terveellisiä ruoka-ohjeita löydät täältä.

Blogin etusivulle löydät täältä.


Mamma hössöttää jostakin pennusta, jolle se osti lelunkin. Osti se mullekin samanlaisen, joten jotakin hyötyä siitä rääpäleestä on Meikällekin...

torstai 10. toukokuuta 2018

Vähähiilarisia herkkuja äitienpäiväksi


Tähän postaukseen on koottu blogin vähähiilarisia, gluteenittomia, viljattomia ja maidottomia makeita herkkuohjeita. Ihan kaikki ohjeet eivät ole vähähiilarisia, viljattomia ja maidottomia, mutta suurin osa on. Sen sijaan ihan jokainen ohje on "vähintään" gluteeniton. Ohjeet saat esiin kun klikkaat alla olevista linkeistä. Meillä äitienpäivää vietetään tänä vuonna hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Yleensä olemme menneet ulos syömään koko perheen kanssa, mutta tänä vuonna nuorin poikani Noppa ehdotti seuraavaa: mennään aamulla koko perhe puntille klo 10. Sen jälkeen miehet laittavat minulle ruokaa ja minä teen kakun:) Tämmöinen järjestely sopii minulle oikein hyvin.

Aivan ihanaa äitienpäivää kaikille ja erityisesti omalle Eija äidilleni Ähtäriin💗 En tiedä suurempaa rakkautta kuin äidin rakkaus omiin lapsiinsa- sen minäkin olen saanut kokea ja vieläkin koen oman äitini taholta. Äitini on aina ollut tukenani elämän sekä ylä- että alamäessä. Mitä tahansa olen tehnytkin, niin äiti on aina ymmärtänyt ja puolustanut. Joskus olenkin nauranut, että jos vaikka ryöstäisin kaupan, niin äiti suhtautuisi siihen siten, että kyllä Satulla siihen joku syy oli, eihän se muuten olisi kauppaa ryöstänyt😂💗 Äidin rakkaus on ihaninta maailmassa ja uskoakseni omatkin poikani tietävät, että rakastan heitä juuri sellaisena kuin he ovat ja olen suunnattoman ylpeä siitä, että juuri Allu ja Noppa ovat lapsiani💗💗

OHJEITA:

Vähähiilihydraattiset mokkaleivokset:
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/05/vahahiilihydraattiset-mokkaleivokset.html

Vähähiilihydraattiset mokkapalat:
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/04/vahahiilihydraattiset-mokkapalat.html

Vähähiilihydraattinen piparminttu-suklaa-leivos:
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/03/vahahiilihydraattinen-piparminttu.html

Vähähiilihydraattinen suklaa-karamellipiirakka:
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/03/vahahiilihydraattinen-suklaa-karamelli.html

Matcha-piparminttu-juustokakku:
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/03/matcha-piparminttu-juustokakku.html

Vähähiilihydraattiset suklaa-vadelma-browniet:
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/02/vahahiilihydraattiset-suklaa-vadelma.html

Kevyt ja kuitupitoinen gluteeniton marjapiirakka ilman valkaistua sokeria:
http://www.kutsuvapauteen.com/2018/02/kevyt-ja-kuitupitoinen-gluteeniton.html

Maapähkinäpiirakka- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2018/01/maapahkinapiirakka-vhh-gluteeniton.html

Kuitupitoinen, gluteeniton ja maidoton suolainen kanapiirakka:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2018/01/kuitupitoinen-gluteeniton-ja-maidoton.html

Vähähiilihydraattinen pähkinä-kuivakakku, joka maistuu konjakilta:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/12/vahahiilihydraattinen-pahkina.html

Vähähiilihydraattiset lakritsi-vanilja-brownit:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/11/vahahiilihydraattiset-lakritsi-vanilja.html

Mansikka-juustokakku- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/10/mansikka-juustokakku-vhh-gluteeniton.html

Vähähiilihydraattinen, gluteeniton ja viljaton suklaa kuivakakku:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/09/vahahiilihydraattinen-gluteeniton-ja.html

Suklaa-espresso-raakakakku- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/08/suklaa-espresso-raakakakku-vhh.html

Mustikka-mascarpone-hyytelökakku- VHH, gluteeniton ja viljaton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/08/mustikka-mascarpone-hyytelokakku-vhh.html

Marjaisa proteiini-kakku- VHH, gluteeniton ja viljaton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/07/marjaisa-proteiini-kakku-vhh.html

Maailman paras mansikka-juustokakku- VHH, gluteeniton ja viljaton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/06/maailman-paras-mansikka-juustokakku-vhh.html

Suklainen saksanpähkinäkakku:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/06/suklainen-saksanpahkinakakku.html

Persikka-rahka-hyytelökakku- vähähiilihydraattinen ja gluteeniton
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/06/persikka-rahka-hyytelokakku-gluteeniton.html

Tuulihatut lakritsikermatäytteellä- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/04/tuulihatut-lakritsikermataytteella-vhh.html

Gluteeniton ja maidoton täytekakku:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/04/gluteeniton-ja-maidoton-taytekakku.html

Tiikerikakku tuorejuustolla- VHH, gluteeniton ja viljaton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/04/tiikerikakku-tuorejuustolla-vhh.html

Terveellinen suklaakakku- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/03/terveellinen-suklaakakku-vhh.html

Ystävänpäivä kakku- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/02/ystavanpaivakakku-vhh-gluteeniton.html

Suklaatäytekakku- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2017/01/suklaataytekakku-vhh-gluteeniton.html

Vaniljahyytelökakku- VHH, gluteeniton, viljaton, maidoton ja munaton:

Kahvijuustokakku- VHH, gluteeniton, viljaton ja munaton:

Suklaakeksit terveellisemmin- VHH, gluteeniton, vilj
aton ja maidoton:

Kääretorttu hieman terveellisemmin- VHH, gluteeniton ja viljaton:

Vadelmaiset kookossuklaa pallot- gluteeniton, viljaton ja maidoton:

Puolukkapiirakka pähkinäpohjalla. VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton:

Kookosvadelmapaistos- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton:

Marjapiirakka- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton:

Mansikkalakritsi kakku- VHH, gluteeniton, viljaton ja maidoton:

Vähähiilihydraattiset muffinit- kaksi eri ohjetta:

Mangokakku:

Vähähiilihydraattisen ja tavallisen hyytelökakun hiilihydraatit vertailussa:

Mascarpone suklaahyytelökakku- VHH, gluteeniton ja viljaton:
http://kutsuvapauteen.blogspot.fi/2016/09/mascarponesuklaa-hyytelokakku-vhh.html


Seuraa blogia facebookissa ja instagramissa

Blogin uusimmat ruokaohjeet ja muut terveyteen liittyvät postaukset löydät ensimmäiseksi blogin facebook sivulta klikkaamalla tätä linkkiä. Päivitän myös säännöllisesti blogin uusimpia ruokakuvia instagramiin, jonka löydät klikkaamalla tätä linkkiä.