SOCIAL MEDIA

tiistai 30. tammikuuta 2018

Ravintopuutokset ja niiden korjaaminen


Postaus on tehty yhteistyössä Diplomiravintoterapeutti Nina Saineen kanssa. Nina vastaa kysymyksiin postauksen lopussa. Aikaisemmin julkaistuihin yhteistyöpostauksiimme kilpirauhasesta, sokerinhimosta ja lisäravinteiden käänteisistä vaikutuksista löydät linkit postauksen lopusta.

Postauksen kuvissa näkyy Puhdas +:n tuotteita, joita itse käytän nykyään ja joita olen saanut Puhdas +:lta omaan käyttööni. Puhtaiden ja toimivien lisäravinteiden löytäminen voi olla työlästä ellei ole aikaa perehtyä asiaan perinpohjaisesti. Hyvällä omallatunnolla voin suositella Puhdas+ tuotteita, joka on kotimainen terveystuotteiden sarja riisuttuna kaikesta ylimääräisestä. Maksaa ei rasiteta säilöntäaineilla, pintakäsittelyaineilla, keinotekoisilla väriaineilla, makeutusaineilla eikä magnesiumstearaatilla. Mielestäni ei ole mitään järkeä rasittaa kehoaan millään ylimääräisellä, koska lisä-aineita tulee ihan tarpeeksi terveellisestä ruoastakin. Puhdas+ tuotteita voit tilata täältä.

Tärkeä, joskin hieman yli-innokas, yhteistyökumppani on myös saksanpaimenkoirani Tuto joka osallistui mielellään tuotekuvauksiin namipalkalla. Ja myös ilman palkkaa- kunhan saa sählätä mukana. Voit lukea täältä meidän kuvauksissa esiintyneestä kielihaasteesta😂😂


Meidän koko perhe käyttää lisäravinteita, on jo käyttänyt itse asiassa lähes 20 vuotta. Kaikki käytämme d-vitamiinia, monivitamiinia, magnesiumia, kalaöljyä sekä maitohappobakteereita ja boulardiita vaihdellen. Itse käytän lisäksi tiettyjä valikoituja yrttejä tarpeen mukaan, MSM:ää, kollageenia, L-arginiinia, ruoansulatusentsyymejä sekä solujen mitokondrioita buustaavia ubikinonia, l-karnitiinia ja d-riboosia combona. Käytän muitakin, mutta tässä nyt ne mitä ainakin käytän. Tauotan käyttöä siten, että pidän välillä viikon tauon lisäravinteista. Kirjoitin alkuvuodesta postauksen aiheesta "Energiaa härkäviikkoihin", jossa kerron omia vinkkejäni energiseen oloon. Voit lukea postauksen täältä.

Mittautan välillä d-vitamiinitason verestä ja esimerkiksi toisella pojallani on otettu laajat verikokeet antioksidanttiklinikalla, jossa tutkittiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappotasot. Puutoksia oli monestakin edellämainitusta, esimerkkinä mainitakseni seleenistä, A-vitamiinista ja kaliumista. Poika sai lääkärin määräämät lisäravinteet ja muutaman kuukauden kuluttua verikokeet uusittiin. Jotkut arvot olivat parantuneet, mutta esimerkiksi A-vitamiinitasoa ei saatu nousemaan, ei sitten millään. Viime aikoina olen saanut tietoa elimistöni tilasta Health Concept Analyzer mittauksesta, joka mittaa kehon koostumusta 13 eri alueelta. Nämä alueet ovat vitamiinien, kivennäisaineiden, koentsyymien ja aminohappojen määrät, sydämen ja verisuoniston tila, sekä ruoansulatustoiminta. Mittauksessa nähdään myös aivojen ja keskushermoston tila, luiden mineraalitiheys, immuunijärjestelmä, haitalliset aineet, raskasmetallit, fyysinen peruskunto ja ihon kunto. Mittaustulos ei ole yhtä tarkka kuin verikokeet, joten pidän tuloksia suuntaa-antavina.

Nykyään käytän ainoastaan niitä ravintolisiä, joista koen hyötyväni eli jotakin vaikutusta pitää tuotteella olla, jotta sitä käytän. Tai no, d-vitamiinia ja kalaöljyä otan joka tapauksessa. Valitettavasti lisäravinnebisnes on hyvin villiä ja täytyy olla todella valveutunut, että löytää puhtaat ja toimivat tuotteet tuhansien tuotteiden joukosta. Kannattaa lukea tarkasti tuoteseloste ja mikäli tuote sisältää runsaasti lisä- ja säilöntäaineita tai vaikkapa sokeria, niin se kannattaa jättää hyllyyn. Ihan oikeasti joissakin hyvinkin suosituissa lisäravinteissa ensimmäisenä aineosana tuoteselosteessa on sokeri😈😖😝

Esimerkkinä tuotteen vaikutuksesta kerron tosi tarinan karnosiinista: kovana auringonpalvojana kärsin 10-vuotta sitten todella pahoista pigmenttiläiskistä kasvoissani. Kun olin ollut hetken auringossa molempiin poskipäihin, huulen yläpuolelle ja kulmien alle ilmestyi järkyttävät tummat pigmenttiläiskät eli näytin kamalalta. Pigmenttiläiskät eivät hävinneet kunnolla talvenkaan aikana, ainoastaan haalenivat hieman. Käytin tuhansia euroja kalliisiin voiteisiin ilman että niistä oli mitään apua. Luin karnosiinin vaikutuksesta pigmenttiläiskiin ja ajattelin kokeilla suurella annoksella eli otin 800 mg/vrk. Läiskät hävisivät muutamassa kuukaudessa eivätkä ole palanneet vaikka olen ottanut aurinkoa entiseen tapaan. Harmittaa kun en ottanut ennen ja jälkeen kuvia!


ALLA ESITETTYIHIN KYSYMYKSIIN VASTAA DIPLOMIRAVINTOTERAPEUTTI NINA SAINE

Mistä vitamiineista ja hivenaineista suomalaisilla on yleisimmin puutetta?



Monenkinlaiset ravintopuutokset ovat yleisiä. Omassa asiakaskunnassani eteeen tulee usein mm. B12-vitamiinin, jodin, seleenin, D-vitamiinin ja raudan puutoksia. Vitamiinien ja hivenaineiden puutosten lisäksi puutosta on useilla myös tietyistä rasvahapoista ja aminohapoista.



Ilman tarkempaa tutkimusta mitä vitamiinilisiä suosittelisit suomalaiselle perus Jampalle?



No hirveän vaikeaa kuvitella semmoista perus-Jamppaa kun ollaan niin kovin yksilöllisiä. Lisäksi on oikeastaan hirveen vähän todella terveitä ihmisiä. Vaikka ihminen olisi työkykyinen ja jaksaisi mm. harrastaa liikuntaa, monilla on silti erilaisia sairaudentiloja, terveysharmeja tai sitten jokin epätasapainotila on jo syntymässä tai kytemässä ja alkamassa vähitellen tai tulevaisuudessa ilmoittelemaan itsestään. Joka tapauksessa ravintolisistä D-vitamiini nyt ainakin tarvitaan. Emme saa tarpeeksi D-vitamiinia Suomessa auringosta Onko ihminen tarkoitettu elämään päiväntasaajan tuntumassa? ja lisäksi D-vitamiinin muodostuminen iholla heikkenee kun ikäännymme. Ruoasta D-vitamiinia saa niin pieniä määriä että on turha edes pahemmin miettiä riittävän D-vitamiinin saamista vain ruoasta. Hyvin matalat suositusannokset virallisissa suosituksissa perustuvat valitettavasti tilastovirheeseen. Lisäksi on otettava huomioon että monissa ravintosuosituksissa suositellut määrät edustavat saantia, jonka ansiosta vältät jonkun täydellisen katastrofin kuten D-vitamiinin kohdalla riisitaudin. Kyse ei siis välttämättä ole varsinaisesta optimisaantisuosituksesta. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/28768407/ 

Suosittelen D-vitamiinitasojen mittaamista ja sitä että D-vitamiinia otettaisiin sellaista määrää että D-25-laboratoriokokeen (kalsidioli) tulos on jonkin verran yli 100 nmol/l, ehkä optimaalisesti siellä 120 kieppeillä, mutta ei ehkä hirveästi sen yli. Toksisuuden raja on kuitenkin sitten huomattavasti korkeampi, joten riskit varsinaiseen D-vitamiinimyrkytykseen D-vitamiinivalmisteilla on teoreettiset jos ei nappailla ihan tolkuttomia määriä ja pitkäaikaisesti. https://www.synlab.fi/laboratoriokasikirja/tutkimuskuvaukset/d-vitamiini-25/

D-vitamiini vaikuttaa mm. immuniteettiin ja jos aktiivista D-vitamiinia eli kalsitriolia muodostuu kehossa liikaa, tietyt osat immuunipuolustuksestamme saattaa toimia liiallisesti. Suosittelen usein työssäni asiakkaitani käymään mittauttamassa tietyissä tilanteissa myös tämän aktiivisen D-vitamiinin (D-1.25). Tulosten kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä pätevän lääkärin kanssa. Ei ole harvinaista että esim. niillä joilla on matala-asteista tulehdusta kehossa tai esim. kroonisiä infektioita, kalsitrioliarvo on korkea suhteessa kaldioliarvoon ja silloin on usein hyvä keskeyttää D-vitamiinin annostelu. Terveille ja suhteellisen hyvävointisille  on usein tarpeetonta mitata kalsitrioli. https://huslab.fi/ohjekirja/3163.html

Jos D-vitamiinia ei mitata niin ainakin 50µg esimerkiksi öljykapselina, tippoina tai suihkeena päivässä on turvallinen annos. Jotkut käyttävät epävirallista periaatetta että otetaan mikrogramma painokiloa kohden eli esimerkiksi 80kg painava ottaisi n. 80µg. Tämä on sellainen summittainen tapa arvioidan D-vitamiininsa tarvetta. Mittaus on siksi niin suositeltava, että on hyvin yksilöllistä millä annostuksilla päästään optimaalisiin D-vitamiinitasoihin. Jollain harvalla riittää 20µg, joillekin se 50µg, mutta on ihmisiä, kuten itsekin jolla pysyvästi hyvät D-vitamiiniarvot tulevat kun ottaa 125µg D-vitamiinia päivässä. Tuotekohtaisiakin eroja imeytyvyydessä on ja tämä on hyvä huomioida kun vaihtaa tuotetta. 

Myös jokin hyvä monivitamiini on usein hyvä täydentämään terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. Suosin itse sellaisia, joita otetaan useasti päivässä ja näin tavallaan täydennetään ateriakohtaisesti ravinnonsaantia. Imeytyminen on tällä tavalla tehokkaampaa. Jos ottaa jättiannokset esim. aamulla, osa ravintoaineista todennäköisesti menee hukkaan ja lisäksi isoannoksisena monet ravintoaineet voivat estää toisten ravintoaineiden imeytymistä samalla ottokerralla. Suosin tuotteita joissa eri ravintoaineet ovat mahdollisimman käytettävissä olevissa muodoissa, esimerkiksi B-vitamiinit aktiivisessa muodossa. On hyvin tavallista että omaa sellaiset geenit, joiden vuoksi ei pysty kunnolla hyödyntämään ei-aktiivisia muotoja B-vitaiineista. 

Omega-3 rasvahappoja EPA ja DHA saamme herkästi myös liian vähän ja jos toisaalta syömme hyvin paljon rasvaista kalaa, saamme sitten kaupan päälle myös ympäristömyrkkyjä ja raskasmetalleja. Kasvatettujen kalojen omega 3-rasvahappopitoisuudet ovat laskeneet johtuen että niitä ruokitaan rehulla joka vaikuttaa negatiivisesti niiden rasvahappokoostumukseen. Siksi laadukas ja puhdas kalaöljytuote on hyödyllinen. Sille perusterveelle perus-Jampalle tietenkin maltillinen määrä, joka purkin kyljessä lukee. Sama monivitamiininkin annostelussa. 


Magnesiumista tulee herkästi monille myös puutetta, joten hyvin imeytyvä ja laadukas Mg-valmistekin on hyvä olla käytössä. Magnesium on tärkeä kehon elektrolyytti ja lisäksi se on osallisena satojen entsyymien toiminnassa.

Yksi hyvä tapa terveellisen ja monipuolisen ruokavalion  lisäksi perus-Jampalle varmistaa ravintoaineidensa saantia voisi olla myös nk. superfoodien käyttö esim. smoothien valmistuksessa tai vaikkapa raakasuklaana, johon voi myös usein lisätä eri superfoodeja. Superfoodithan ovat kaupallisina tuotteina mm. kuivattuja marjoja, erilaisia yrttejä ja jauhettuja kasvinosia, joissa on iso ravintotiheys. Näitä monipuolisesti käyttämällä saa myös melkoisen hyvin huolehdittua vitaliteetistaan ja ravinnonsaannistaan. Jos laajentaa superfoodien käsitettä tuoreruokaan niin mm. luononvaraiset marjat ovat erittäin suositeltavia kasviantioksidanttien ja kuitujen lähteitä ja mm. versot, idut ja villiyrtit erittäin ravintotiheää superruokaa. Eläinperäisiäkin ravintolisiä on, kuten esimerkiksi kollageeni. Me nykyihmiset käytämme "saaliistamme" usein vain lihan ja saatamme tiettyjen aminohappojen ja proteiinilaatujen osalta jäädä siksi vähän paitsi. Esi-isämme ovat saaneet liharavinnostaan enemmän hyötyä irti mm. keittämällä luut ja syömällä myös sisäelimiä.

Kaikkienhan ei aina välttämättä tosiaan tarvitse ottaa purkista. Esim. avocadot ja vehnänalkioöljy ovat erinomaisia E-vitamiinin lähteitä, maksaruoista saa A-vitamiinia ja C-vitamiinia esimerkiksi sitrushedelmistä ja ruusunmarjoista. Auringonkukansiemenet ja kurpitsansiemenet puolestaan ovat hyvä sinkinlähde, varsinkin jos niistä tekee yön yli vedessä liottamalla paremmin imeytyviä. Kalsiumia saamme mm. siten että käytämme ruoassamme runsaasti kasviksia. Lisäksi ruotoineen syötävät pikkukalat ovat hyvä kalsiuminlähde. Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin.

Mitä mittaustapaa suosittelet mikäli henkilö epäilee kärsivänsä puutoksista? Ovatko verikokeet tarkin tapa selvittää vitamiini- ja hivenainetasot?



Vaihtelee vähän ravintoaineen kohdalla mikä on luotettava tapa tai onko sellaista. Aina on myös hyvä ottaa huomioon että se mikä lillii veressä, ei välttämättä kuvasta aina kudostason tilaa. Esimerkkinä vaikkapa se, että B12 voi olla hyvä tai korkea labratuloksessa, mutta koska puuttuu vaikkapa folaattia ja siksi sekä B12-että folaattia tarvitsemia elimistön biolemiallisia tapahtumia jää tapahtumatta ja tämä aiheuttaa epätasapainoa ja oireita. Jodin kohdalla käytetään verikokeen sijaan lähinnä virtsatestausta joskin luotettavampi keino pelkän virtsan jodimäärityksen sijasta olisi nk. rasitustesti, jossa otetaan annos jodia ja katsotaan paljonko tulee ulos. Jos virtsassa on runsas määrä jodia, elimistö ei ole tarvinnut sitä kovin paljoa ja tämä viittaa siihen ettei jodista ole merkittävää puutosta, kun taas vähäisempi määrä jodia virtsassa kertoo siitä että elimistö on jodinpuutteen vuoksi imaissut isot määrät jodia käyttöönsä. Usein hivenaineiden kohdalla on paljon järkevämpää ja luotettavampaa mitata pitoisuudet punasoluista kuin plasmasta. Plasman määrät kertovat enemmänkin siitä millainen saanti on ollut hiljattain, punasolut kuvastavat tilannetta pidemmältä ajalta.

On olemassa toki laajoja testipaketteja, jotka ovat melko kalliita, jopa tuhat euroa ja niissä määritetään todella monenlaisia arvoja. Näiden etu on monille siinä että he motivoituvat näistä tuloksista parhaiten noudattamaan ruokavalio- ja ravintolisäohjelmaansa ja annostelut voidaan tehdä hyvin tarkasti seuraavien viikkojen ajaksi. Jotkut taas matkustavat esimerkiksi Tallinnaan ja mittauttavat siellä kaiken mahdollisen. On myös mm. testausta hiusnäytteistä. Jotkut virtsatestit kertovat puolestaan mitä tiettyjä biologisia prosesseja elimistössä on mahdollisesti epätasapainossa ja mitä ravintopuutoksia tähän voi liittyä. Tällainen testi on mm. funktionaalisen lääketieteen virtsan orgaaniset hapot-testi. Myös aminohappojen mittaus esim. veritippatestinä voi antaa viitteitä myös tietyistä ravintopuutoksista sen lisäksi että nähdään mitä aminohappoja mahdollsesti puuttuu, mutta myös mistä kehon epätasapainotilasta tällainen puutos voi kenties kieliä. Rasvahappoja voidaan kätevästi mitata veritippatestiä vaikkapa kotona. Aina ei siis tarvitse lähteä laboratorioon antamaan verta tai pissanäyte. 

Nämä mainitsemani testit ovat sellaisia, joita moniakaan ei saa perusterveydenhoidon kautta, vaan niiden tulkintaan ekoulutetut yksityiset lääkärit, klinikat tai ravitsemusammattilaiset tarjoavat asiakkailleen näitä testejä. Itse sanoisin, että se mitä ja miten lähdetään testaamaan on paljon kiinni tilanteesta ja siitä mitkä ovat tavoitteet. Joskus asiakas tulee valmiiden mittaustulosten kanssa vastaanotolleni, mutta tarkemmin hänen tilanteeseensa perehtyneenä olisin kenties jättänyt jotain mittaamatta tai valinnut toisenlaisen testin. Usein on niin, että jos on yksi ravintopuutos, on myös muita ja tällöin on hyvä keskittyä kokonaisuuteen, varmistaa ruonsulatusta ja ravintoaineiden saantia terapeuttisin annoksin jonkin aikaa, sitten jossakin vaiheessa kun tilanne on parempi ja oireet väistyneet, mietitään voidaanko jo laskea tiettyjen tuotteiden annostustusta tai vaihtaa toiseen tuotteeseen. Joskus perusverikokeistakin voidaan päätellä sitä että todennäköisesti ravintopuutoksia on laajalti. Näin on esimerkiksi silloin kun on alakanttisia rauta-arvoja, folaattiarvoja ja B12-vitamiiniarvoja.

Tietyt ravintopuutoksen merkit voi havaita myös oireista ja monista merkeistä, katsomalla millaiset ihmisen kynnet, hiukset ja iho on ja mitä hän kertoo elämästään, oireistaan, mikä on olemus, vireystaso yms. Kuivat silmät, ongelmat vastustuskyvyssä, iho-ongelmat ja limakalvo-ongelmat ja mm. vaikeus saada D-vitamiinitasoja kohdilleen vaikka D-vitamiinia saadaan ravintolisästä jo paljon voi kieliä A-vitamiinin puutoksesta. Silloin ei ole ollenkaan huono asia toki mitata A-vitamiinitasot, mutta ainakin voidaan ottaa kuuri A-vitamiinia mahdollisimman luonnollisessa muodossa purkin kyljessä olevien ohjeiden mukaan ja jäädä seuraamaan tilanteen kehittymistä. Toki tärkeää että jos on tällaisia oireita, konsultoidaan myös lääkäriä. Joskus voi löytyä jokin hoito vaativa sairaudentila.


Jos suvussa on autoimmuuniperäisiä kilpirauhassairauksia ja asiakas kertoo mm. siitä että hänellä on monirakkulaiset munasarjat ja astma, epäilen jodin ja seleenin puutosta ja olen myös hyvin kiinnostunut asiakkaan D-vitamiiniarvoista ja rauta-arvoista. Jos asiakas on pitkään käyttänyt isoannoksista kalaöljyvalmistetta ja hän valittaa että iho kuivuu, kämmenien ja jalkapohjien iho kuivuu ja paksuuntuu, epäilen että isosta omega 3-sarjan rasvahappojen saannista on kehittynyt rasvahappoepätasapaino ja asiakkaalta puuttu GLA:ta eli gammalinoleenihappoa. Erilaiset merkit, havainnot ja oireet ovat siis mielestän ihan yhtä tärkeitä kuin mittaustulokset.


Mikäli henkilöllä todetaan vajausta vaikkapa jostakin rasvaliukoisesta vitamiinista, niin kuinka helppoa on saada arvot hyvälle tasolle?



On aika tilanne- ja yksilökohtaista. Voidaan valita esimerkiksi kahdesta eri taktiikasta. Joko annetaan maltillinen annos ja annetaan tasojen nousta ajan kuluessa tai voidaan antaa aluksi esim. kuurina tupla- tai tripla-annoksia ja siirtyä sitten ylläpitoannokseen ja mitata jossakin vaiheessa tasot uudelleen.

Usein D-vitamiinitasot nousevat melko hitaastikin ja pitää mittailla jopa usean vuoden ajan esim. kerran pari vuodessa että löydetään se oikea annostus, jolla tasot pysyvät hyvinä. Sittenkään ei ole huono idea esim. ainakin parin vuoden välein tarkistaa tilanne. On hyvä huomioida että mm. rantalomat tai Suomenkin kesä jos on ollut paljon auringossa vähissä vaatteissa vaikuttaa tuloksiin.  Jos D-vitamiinitasot on hyvin matalat, voidaan ottaa melko isoakin annostusta ensimmäiset viikot tai kuukaudet, esim annoksia 125-250µ päivässä. 

E-vitamiinin suhteen melkeinpä suosisin mahdollisimman luonnollsia lähteitä tai sitten tuotetta, jossa on eri muotoja E-vitamiineja. E-vitamiini esiintyy luonnossa monessakin eri muodoissa joista alfa-. beta- gamma- ja delta- tokoferonin ja tokortienolit ovat yleisemmin tunnettuja eli puhutaan kahdeksasta eri muodosta. Esimerkiksi naisten hormonitoiminnan tukemisessa on käytetty melko isojakin annoksia, mutta jos epäillään E-vitamiinivajetta hyvä neuvo voisi olla ottaa ensiksi paketillinen jotain valmistetta tupla-annoksena vaikkapa niin kauan kunnes pakkaus loppuu ja siirtyä sitten ylläpitoannokseen. Minulla aikanaan E-vitamiinivalmisteen käyttöönotto oli puuttuva linkki omassa ravintoterapiassa, jonka jälkeen viimein sitkeä aikuisiän akne viimein otti hatkat. Nykyään suosin E-vitamiinin lähteenä vehnänalkioöljyä kuureina. Otan sitä ruokalusikallisen päivässä kunnes pullo loppuu. Lapsellani parani sitkeä taiveihottuma kun aikanaan erään kokeneen ravitsemusammattilaisen suosituksesta kokeilimme ottaa vehnänalkioöljyä kuurina 2 rkl päivässä. Siirryimme sitten pienempään annostukseen ja lopulta lopetimme sen käytön. Ihottuma ei ole palannut ja lapsi on nyt teini-ikäinen. Ennen tätä olimme jo mm. tutkineet ruoka-aineayliherkkyydet, testanneet erilaisia voiteita ja käyttäneet probiootteja. Joskus vain kokemusperäinen tieto tuottaa parhaan mahdollisen lopputuloksen! 

A-vitamiinin suhteen pitää muistaa varoa sen liikasaantia raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Jossain vaiheessa A-vitamiinin liikasaantia pelättiin kuin ruttoa ja luultiin että se on maksatoksinen melko pienelläkin saannilla. Tämän vuoksi suositeltiin mm. rajoituksia siihen kuinka usein maksamakkaraa tai maksalaatikkoa uskaltaa suositella syötäväksi. Kuitenkin nimenomaan hyvin isot annokset pitkäaikaisesti saatuina ovat potentiaalisesti oikeasti niitä haitallisia annoksia ja päivittäinen saantisuositus 800µg on hyvin maltillinen. Jos ei ole raskaana ja epäilee A-vitamiinipuutosta tai siitä on viitteitteitä tutkimuksissa, on ihan turvallista muutaman kuukauden ajan ottaa vaikka tupla-annosta saantisuosituksesta, eli 1600µg vuorokaudessa. Suosin itse tässäkin mahdollisiman luonnollista muotoa ja käytän itse kalanmaksaöljypohjaista valmistetta. A-vitamiininsaantia voidaan myös turvata ottamalla tavaksi käyttää voita silloin kun maitotuotteet sopivat ruokavalioon ja syömällä vaikkapa kerran viikossa jotakin maksaruokaa. Itsellä odottaa pakastimessa kokonainen villisian maksa että jauhaisin sen lihamyllyssä ja tekisin siitä jauhemaksapihvejä. 

On kiinnostavaa, että WHO mainitsee A-vitamiinisuplementaation tarpeen lasten alahengityisteiden infektioista toipumisessa ja suosittelee lisäksi A-vitamiinin antamista tuhkarokkoon sairastuneelle lapselle. (siteeraus ja vapaa suomennokseni): " All children diagnosed with measles should receive two doses of vitamin A supplements, given 24 hours apart. This treatment restores low vitamin A levels during measles that occur even in well-nourished children and can help prevent eye damage and blindness. Vitamin A supplements have been shown to reduce the number of deaths from measles by 50%., Kaikkien lasten, joilla on diagnosoitu tuhkarokko tulisi saada kaksi annosta A-vitamiinia 24 tunnin välein. Tämä hoito korjaa matalat A-vitamiinitasot tuhkarokon aikana, joita voi esiintyä jopa hyvinruokituilla lapsilla ja tämä hoito voi auttaa ennaltaehkäisemään silmien vahingoittumista ja sokeutta. A-vitamiinivalmisteiden on todettu vähentämään tuhkarokkokuolemia 50 prosentilla."



Mitkä asiat yleensä aiheuttavat vitamiinien puutosta muutoin kuin yksipuolinen ruokavalio ja kova fyysinen ja henkinen rasitus?



On tiettyjä sairaudentiloja tai lääkityksiä, jotka voivat aiheuttaa lisääntyneen tarpeen yhdelle tai useammalle ravintoaineelle. Esimerkiksi akuutit ja krooniset tulehdukset lisäävät todella paljon ravintoaineiden tarvetta, kuten myös syöpäsairaudet. Myös loiset voivat syödä ruokamme ja jättää meidät kärsimään vajaaravitsemuksesta. Happosalpaajien käyttö närästys- tai vatsansuojalääkkeinä aiheuttaa pitkäaikaisessa käytössä pulaa todella monista ravintoineista. Kun suolahapon tuotantoa lasketaan, proteiini ei sula kunnolla ja seuraa puutosta aminohapoista. Lisäksi happosalpaajien käytön seurauksena myös B12-vitamiinitasot tuppaavat laskemaan, joskus hyvin alhaisellekin tasolle. Monet vitamiinit ja hivenaineet ovat kiinni ravintomme proteiinirakenteissa ja tottakai jos proteiini ei kunnolla sula, näitä ravintoaineita ei saada myöskään kehon käyttöön. 

Kolesterolilääkkeet vähentävät tärkeän antioksidanttimolekyylin Ubiqinon Q 10:n määrää elimistössämme. Tämä voi johtaa mm. uupumukseen, lihaskipuihin, munuaisongelmiin ja aiheuttaakin itse asiassa sydän- ja verisuonitapahtumien riskin kasvua, jota kolesterolilääkityksellä on pyritty ehkäisemään. Siksi kolesterolilääkitystä käyttävien olisi hyvä harkita Ubiqinon-valmisteen käyttöä. https://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2013/07/08/ubiquinol-benefits.aspx Metotreksaattilääkitys, solunsalpaaja, jota käytetään yleisesti mm. reuman hoidossa on omiaan johtamaan folaatin eli B9-vitamiinin puutokseen. Folaatti on elimistössä tärkeä mm. metylaatio-nimisissä biokemiallisissa tapahtumissa yhdessä B12-vitamiinin ja B6-vitamiinin kanssa. Tässä yhteydessä on hyvin merkityksellistä missä muodossa folaatti otetaan. Jos se otetaan ei-aktiivisessa foolihappomuodossa, moni ei pysty sitä kunnolla hyödyntämään. Sen sijaan kannattaa lähtökohtaisesti valita metyloitu aktiivinen muoto tuosta vitamiinista, joskin on hyvä huomioida että on myös geneettisiltä ominaisuuksiltaan pieni osa ihmisiä, joille puolestaan tämä muoto ei sovi.

Kova fyysinen ja henkinen rasitus on ehkä kyllä tärkein yksittäinen tekijä heikentyneeseen ruoansulatukseen ja siitä johtuvaan ravintopuutoksiin sen lisäksi että meidän ruoka on nykyään niin ravintoköyhää ja koska monet eivät syö edes virallisten suositusten mukaan vaan aika epäterveellisesti. Taustalla voi olla toki sitä ettei ole tarpeeksi tietoa terveellisestä ruoasta mutta usein ei tulla kiinnittäneeksi huomiota varsinkin nuorena ja terveenä siihen että kroppa ei kestä ikuisesti epäterveellistä ja ravintoköyhää ruokaa ja mm. valvomista ja kiirettä. Jos sitten on jo sairastuttu, saattaa olla voimat vähissä ja silloinkin voi olla vaikea tarttua elämänmuutoksiin. Myös ympäristön paine vaikuttaa, se mitä perhe, ystävät, työ- ja opiskelukaverit syövät ja mitä on tarjolla ravintoloissa ja kahviloissa. Joillain on puolestaan tunnesyömistä. On tärkeä huomioida näitä psykososiaalisiakin syitä sille, miksi on kehittynyt ravintopuutoksia.

Moni ei myöskään tiedä miksi stressi, liikarasitus ja sairaudentilat aiheuttavat ravintopuutoksia. Syynä on mm. se, että kun olemme hälytystilassa, stressissä, kehossa aktivoituu autonomisen eli ei-tahdonalaisen hermoston sympaattinen osa. Tällöin parasympaattinen osa jää paitsioon ja tämä hermoston osa on kuitenkin tärkeä ruoansulatuksen säätelylle. Kun on aika olla valpas ja joko pötkiä pakoon tai hyökätä, ei tuhlata energiaa ja huomiota ruoansulatukselle. Lyhytaikaisista rasitustiloista toipuu nopeahkosti varsinkin jos ne eivät toistu jatkuvasti, mutta jos on koko ajan jollakin tavalla stressissä tai rasittunut tai ulkoisten häiriötekijöiden armoilla, ruoansulatus usein heikkenee kroonisesti. On hyvä huomioida, että myös mm. infektiot, vammat, toksiinit kuten altistus kemikaaleille, ilmansaasteille tai sisäilmaongelmille on stressi elimistölle, ei vain esimerkiksi henkinen paine, kiire tai liiallinen liikunta. Kaikki mikä meitä rasittaa kroonisesti, on stressiä.

Myös huonossa kunnossa oleva mahasuolikanava, allergiat ja ruokayliherkkyydet voivat olla ravintopuutosten taustalla. Lisäksi ruoansulatusta hidastaa myös se, jos keho on joutunut nk. säästöliekkitilaan, eli mm. kalorien vähentäminen, liian vähä syöminen kulutukseen nähden ja kaikki em. pitkäaikaiset stressitilat voivat olla elimistön hormonitoiminnalle merkki yrittää säästää kehoa kuluttamasta itseään liikaa. Tällöin energiantuotantoa ja aineenvaihduntaa pyritään hidastamaan ja samalla hidastuu siis usein myöskin ruoansulatus. Oireina tällaisesta aineenvaihdunnallisesta jarrutustilasta voi olla mm. väsymys, huono palautumiskyky ja palelu. Aineenvaihdunnallinen jarru kytketään päälle muutoksilla kilpirauhashormoneihin solutasolla, joten oireet muistuttavat kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita.

Kun siis ravintopuutosten syntymisen syyt voivat olla hyvin yksilölliset ja myöskin kompleksiset, olisi aina tärkeä sen sijaan että vain korjataan puuttuvat ravintoaineet purkista myös miettiä miten omaa elimistöään ja terveyttään voisi tasapainottaa, jotta voitaisiin mahdollisesti saada kuntoon niitä tekijöitä, jotka juuri omalla kohdalla ovat ravintopuutoksiin johtaneet. Jos ruoansulatus on heikkoa, toki saatetaan tarvita esimerkiksi suolahappolisää ja ruoansulatusentsyymej, mutta onko taustalla mm. kilpriauhasen vajaatoiminta, alisyöminen tai vaikkapa jokin lääkitys tai käytämmekö vaikkapa liikaa maitotuotteita, jolloin raudan imeytyminen ruoasta on huonontunut. Riippuen siitä millainen on terveydentila ja millaiset ovat omat henkilökohtaiset tavoitteet hyvinvoinnin ja terveyden suhteen, voi olla hyvä harkita ammattilaisen apua ravitsemusasioissa. Monille riittää silti ne perus-Jampan perusravintolisät ja tiedostava syöminen ja elämäntavat.



TULEVAT YHTEISTYÖPOSTAUKSET JA LINKIT AIEMPIIN POSTAUKSIIN:

Seuraava yhteistyöpostauksen aihe on mitä kaikkea tietyt ravintoainepuutokset voivat terveydelle aiheuttaa ja mihin tiettyjä ravintoaineita kehossa tarvitaan.

Lisäravinteiden käänteiset vaikutukset:

Sokerinhimo- mistä se johtuu ja voiko sille tehdä jotakin?:

Voihan kilpirauhanen:

Satu Sjöholm ja Nina Saine

Lähetä kommentti